Вот уникальный перевод вашего текста на финский язык, передающий эмоциональный тон и силу истории:

Ylellisellä terassilla soi musiikki, vieraat nauroivat, kohottivat lasejaan ja onnittelivat vastanaineita.
Morsian Alina hehkui onnesta – näytti siltä, että edessä oli koko elämä täynnä rakkautta ja iloa.

Mutta tästä päivästä alkoi aivan eri tarina.

Ensimmäisen tanssin aikana sulhanen Ilya kuiskasi Alinalle jotain.
Hän kalpeni ja yritti vetäytyä, mutta hän tarttui hänen käteensä.
Kaikki ajattelivat, että kyseessä oli vain kiusallinen hetki.

Sitten tuli isku. Suoraan vieraiden silmien edessä.
Kirkas läimäys, kuoleman hiljaisuus, shokki.

Alina ei itkenyt. Hän katsoi saliin ja sanoi päättäväisesti:
— Näittekö kaikki tämän? Kuvaakaa. Älkää pelätkö.

Vieraita vastassa astui mies puvussa. Asianajaja.
Hän käynnisti projektorin – ja näytölle ilmestyivät salakameran tallenteet: uhkaukset, huudot, väkivalta.
— Tämä ei ole häät, — Alina sanoi. — Tämä on puolustukseni. Minun vapauteni.

Poliisi astui suoraan saliin. Ilya ei vastustanut – hän ymmärsi, että kaikki oli ohi.

Häitä ei ollut.
Oli piste – ja uusi alku.

Alina vaihtoi sukunimensä, muutti pois ja aloitti työskentelyn naisten auttamis keskuksessa.
Nyt hän auttoi muita pääsemään irti kivusta, jonka hän itse oli kokenut.

Hänen tarinansa inspiroi satoja naisia puhumaan, olemaan pelkäämättä ja hakemaan oikeutta.

Ilya tuomittiin. Viisi vuotta vankeutta.
Mutta tarina ei päättynyt.
Eräänä päivänä Alina sai oudon kirjeen – valokuvan siltä hääpäivältä ja tekstin:

“Joskus et tiedä, kuinka vahva olet… ennen kuin vahvuus on ainoa vaihtoehto.”

Muutama päivä myöhemmin hänet kutsuttiin vankilaan.
Ilya halusi todistaa isäänsä vastaan – ihmistä, joka vuosikymmenien ajan peitteli perheväkivaltaa.
Alina ymmärsi: kyse ei ollut anteeksiannosta, vaan oikeudenmukaisuudesta.

Vuosi kului. Ilyan isä istui syyttäjän penkillä.
Alinan tarina muutti lakia ja tuli esimerkiksi rohkeudesta ja voimasta.
Hän ei mennyt uudestaan naimisiin – koska hän valitsi vapauden.

Ensimmäisellä luennollaan lukiolaisille yksi tyttö kysyi:
— Entä jos pelkään?
Alina hymyili:
— Pelätä ei ole häpeällistä. Häpeällistä on vaieta, jos voit muuttaa jonkun elämää.

Kerran häissä häntä lyötiin kaikkien edessä.
Nyt hän opettaa kaikkien edessä, että ei tarvitse pelätä nostaa ääntään.
Sillä iskunkin jälkeen voi nousta.
Ja kirjoittaa oman loppunsa – itse.