Whitney ja Brett Quinton kohtasivat vuosien sydänsurut matkallaan kohti omaa lasta. Yli kuuden vuoden kestänyt taival oli täynnä haasteita, joihin kuului Whitneyn neljä leikkausta endometrioosin hoitamiseksi ja kamala keskenmeno. Kaiken tämän jälkeen pari oli äärimmäisen onnellinen, kun he saivat tietää odottavansa tyttölasta – kunnes ultraäänitutkimuksessa vastaan tuli musertavia uutisia. Tyttären sydän oli väärässä paikassa, toinen munuainen puuttui ja pitkät luut eivät olleet kehittyneet kunnolla.

Tilanteen vakavuus pakotti Whitneyn ja Brettin tekemään mahdottomalta tuntuvan päätöksen. Lääkärit ehdottivat raskauden keskeytystä, mikä sai Whitneyn huutamaan ja romahtamaan kyyneliin. Pariskunta ymmärsi, että tytön selviytymismahdollisuudet olivat hyvin heikot, ja mahdollinen elämä tulisi olemaan täynnä kärsimystä. Viikkojen tuskallisen punninnan jälkeen he päättivät käynnistää synnytyksen, haluten säästää sekä Ruby-Joa että Whitneyta lisäsärkyä.

Ruby-Jo syntyi joulukuussa 2021 painaen vain puoli kiloa. Whitney heräsi kohtaamaan tyttärensä hiljaisen saapumisen todellisuuden. Surun keskellä Brett antoi hänelle lohduttavat sanat, jotka kantavat häntä edelleen: ”Whits, kaikki on hyvin. Sinä teit sen. Hän on vihdoin kotona ja täydellinen. Hän on perheemme kanssa taivaassa, eikä enää kärsi. Olen niin ylpeä sinusta.” Brettin tuki oli Whitneylle pelastus, kun hän yritti käsitellä käsittämätöntä menetystä.

Whitney on sittemmin ollut avoin syvästä surustaan. Hän kuvasi sieluaan somessa ”tyhjäksi, heikoksi, elottomaksi, hauraaksi, murtuneeksi ja suorastaan vihaiseksi.” Hän suree paitsi tyttärensä elämää myös omaa itseään ennen tätä ”maanjäristysuutista,” ja hän kaipaa sitä, että poika Ronan ei koskaan saanut mahdollisuutta olla Ruby-Jon isoveli. Menetyksen tunteet ovat yhä osa heidän arkeaan.

Vaikka kipu on suuri, Quintoneille on tärkeää kunnioittaa Ruby-Jon muistoa. Hänen toisena syntymäpäivänään joulukuussa 2023 Whitney julkaisi koskettavan kuvakollaasin Ruby-Jon hautajaisista, jonka kuvatekstissä luki: ”Hyvää syntymäpäivää, rakas. Äitisi, isäsi ja isoveljensi rakastavat sinua enemmän kuin koskaan osaisit kuvitella.” Tämä tarina on voimakas osoitus perheen rakkaudesta, sitkeydestä ja lapsensa menettämisen tuomasta syvästä surusta.