Erirotuiset avioliitot ovat yleistyneet, mutta jotkut rakkaustarinat onnistuvat silti vangitsemaan ja inspiroimaan ihmisiä. Yksi tällainen tarina on Corinne Hofmannin, sveitsiläisen yrittäjän, elämästä, joka sai odottamattoman käänteen Kenian-matkalla. Hän oli suunnitellut matkan kihlatun kanssa ennen häitä, luottaen vakaasti tulevaisuuteensa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun hän tapasi Lketingan, maasai-soturin. Yhdellä katseella Corinne tunsi selittämättömän yhteyden, joka mullisti hänen huolellisesti suunnitellun elämänsä. Tunne oli niin voimakas, ettei hän voinut sitä sivuuttaa – hän teki rohkean ratkaisun: katkaisi kihlauksen, jätti menestyvän yrityksensä ja muutti Afrikkaan miehen luo, jonka kanssa hän oli tuskin ehtinyt puhua.

Corinne syntyi ranskalaisen äidin ja saksalaisen isän lapsena ja kasvoi Sveitsissä, jossa erilaiset kulttuurit ympäröivät häntä – ehkä juuri siksi hänen itsenäinen luonteensa sai vahvan pohjan. Hän perusti menestyvän liiketoiminnan käytettyjen häämekkojen myynnistä ja oli kihloissa Marcon kanssa, johon hän uskoi menevänsä naimisiin. Kenian-matkalla, kun he nousivat lautalta, Marco osoitti pitkää maasai-soturia, ihaillen tämän vaikuttavaa olemusta. Corinne kääntyi katsomaan – ja sillä hetkellä kaikki muuttui.

Mies, joka esittäytyi nimellä Lketinga, huokui itsevarmuutta ja salaperäisyyttä. Corinneen iski tunteiden vyöry, joita hän ei osannut selittää, ja hän tiesi, että hänen oli nähtävä hänet uudelleen. Sveitsiin palattuaan hän ei saanut miestä mielestään. Vastustamattoman vetovoiman vallassa Corinne teki elämää mullistavan päätöksen: hän myi yrityksensä, päätti kihlauksen ja palasi Keniaan toivoen löytävänsä miehen, joka oli vienyt hänen sydämensä.

Heidän jälleennäkemisensä syvensi heidän yhteyttään, vaikka kulttuuriset esteet olivat suuria. Yksi viaton suudelma kuitenkin paljasti heidän maailmojensa valtavat erot. Maasai-kulttuurissa fyysinen läheisyys oli tabu, ja Lketinga oli selvästi järkyttynyt Corinnen eleestä. Päättäväisenä sopeutumaan Corinne uppoutui paikallisiin tapoihin, asettui asumaan maasai-kylään ja meni lopulta naimisiin Lketingan kanssa. Hän kohtasi lukuisia vaikeuksia, elämisestä ilman perustarpeita sairasteluihin, kuten malariaan ja anemiaan.

Haasteista huolimatta Corinne löysi onnen pienestä kaupasta, joka tarjosi kyläläisille välttämättömiä tavaroita. Suurin ilonaihe oli raskausuutinen, vaikka se toi mukanaan vakavia terveysongelmia, jotka lähes veivät hänen henkensä. Vastoin kaikkia odotuksia hän selvisi, ja sairaalassa syntyi heidän tyttärensä Napirai.

Ajan myötä Corinne alkoi nähdä Lketingassa synkempiä puolia. Hänen mustasukkaisuutensa kasvoi hallitsemattomaksi ja epäluottamus lisääntyi, kun hän syytti Corinnea uskottomuudesta. Lämmin ja rakastava luonne muuttui vihan ja vainoharhaisuuden varjoksi. Viimeinen isku oli, kun hän epäili Napirain isyyttä, rikkoen heidän jäljellä olevan luottamuksensa. Tajuten, että heidän rakkautensa oli muuttunut kärsimykseksi, Corinne tiesi, että hänen oli lähdettävä – mutta maasai-perinteen mukaan lapset kuuluivat isilleen, mikä tarkoitti, että hän saattoi menettää Napirain ikuisesti.

Nopeasti toimien Corinne sai Lketingan suostumaan siihen, että hän voisi viedä tyttärensä Sveitsiin isoäidin luo. Saavuttuaan perille hän teki sydäntäsärkevän päätöksen olla palaamatta. Myöhemmin hän lähetti Lketingalle jäähyväiskirjeen, sulkien lopullisesti heidän entisen intohimoisen tarinansa luvun.

Vuosia myöhemmin Corinne kertoi uskomattoman matkansa bestsellerissään The White Maasai, joka käännettiin 30 kielelle ja filmatisoitiin vuonna 2005. Hän jatkoi kirjoittamista kokemuksistaan Afrikassa samalla, kun kasvatti Napirai-ta tyttärensä Sveitsissä. Yhdessä he vierailivat myöhemmin Keniassa, missä Napirai tapasi isänsä. Lketinga oli mennyt uudelleen naimisiin ja saanut useita lapsia, kun taas Corinne löysi onnen toisesta avioliitostaan Sveitsissä. Taakseen katsova Corinne arvostaa sekä koettelemuksia että oppeja tästä poikkeuksellisesta matkasta, todistaen, että rakkaus, vaikka kuinka voimakas, ei aina takaa onnellista loppua.