...

Voimistelijat pilkkasivat hänen painoaan, mutta se, mitä hän teki voimistelumatolla, sai kaikki sanattomiksi.

”Toivottavasti voimistelumatot kestävät hänen painonsa!” yksi voimistelijoista tokaisi, ja kaikki hänen ympärillään purskahtivat nauruun. Emma kuuli jokaisen sanan, mutta ei sanonut mitään. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin hän kuitenkin astui voimistelumatolle, ja tapahtui jotakin, mikä sai koko salin jähmettymään hämmästyksestä… Opi kieliä

Emma oli 19-vuotias ja harrastanut voimistelua pienestä tytöstä lähtien. Hänelle kyseinen laji ei ollut koskaan pelkkä harrastus. Se oli hänen intohimonsa, unelmansa ja valtavan suuri osa hänen elämäänsä.

...

Hän oli käyttänyt vuosia harjoitteluun, kilpailuihin ja unelmointiin siitä, että hänestä tulisi yksi parhaista voimistelijoista.

...

Löydä lisää

...

Painonpudotusohjelma

Kuntoiluvalmennus

Terveellisen ruokavalion opas

Mutta kaikki muuttui vakavan loukkaantumisen jälkeen.

Yhdessä harjoituksessa Emma loukkaantui niin pahasti, että joutui lopettamaan voimistelun kokonaan. Lääkärit varoittivat, että toipuminen veisi pitkään, ja lähes kahteentoista kuukauteen hän ei pystynyt palaamaan rakastamansa lajin pariin.

Aluksi hän uskoi toipuvansa nopeasti.

Mutta viikot muuttuivat kuukausiksi, ja muiden voimistelijoiden harjoittelun seuraaminen kotisohvalta alkoi tuntua yhä raskaammalta.

Tuona aikana myös hänen kehonsa muuttui huomattavasti. Kun säännöllinen harjoittelu jäi pois, painoa kertyi melko paljon, eikä hänen fyysinen kuntonsa ollut enää entisellään. Painonpudotusohjelma

Silti Emma ei koskaan luopunut unelmastaan.

Hän noudatti kuntoutusohjelmaansa, kävi lääkärintarkastuksissa ja alkoi vähitellen rakentaa voimiaan uudelleen.

Lopulta, lähes vuoden kuluttua, lääkärit antoivat hänelle luvan palata harjoituksiin.

Emma oli pakahtua onnesta.

Hän tiesi, ettei pystyisi heti tekemään kaikkea sitä, mihin oli ennen loukkaantumistaan kyennyt. Siitä huolimatta hän oli päättänyt tehdä kaikkensa ja todistaa itselleen, ettei loukkaantuminen ollut päättänyt hänen uraansa.

Hänen valmentajansa toivotti hänet lämpimästi tervetulleeksi takaisin ja alkoi valmistella häntä ensimmäisiin kilpailuihin pitkän tauon jälkeen.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet iloisia hänen paluustaan.

Kun Emma saapui kilpailupaikalle, hän huomasi heti muiden kilpailijoiden yllättyneet katseet.

Suurin osa tytöistä oli hoikkia, urheilullisia ja jatkanut harjoittelua tauotta. Emma näytti selvästi erilaiselta kuin he.

Aluksi hän yritti olla välittämättä muiden reaktioista.

Mutta heti kun kuuluttaja lausui hänen nimensä, Emma kuuli lähistöllä useiden voimistelijoiden kuiskuttelevan.

”Hetkinen, kilpaileeko hän oikeasti meidän kanssamme?”

Yksi tytöistä katseli Emmaa päästä varpaisiin ja alkoi nauraa.

Löydä lisää

Voimisteluharjoittelu

Motivoiva kirja

Kehopositiivisuustyöpaja

”Toivottavasti tällä kertaa on hankittu vähän vahvemmat voimistelumatot!” Mattojen selaus

Muut purskahtivat nauruun.

Emma painoi katseensa alas ja teeskenteli, ettei ollut kuullut mitään.

Mutta jokainen sana oli osunut häneen.

Hän olisi voinut mennä sanomaan heille vastaan. Hän olisi voinut riidellä tai lähteä pois.

Sen sijaan hän veti syvään henkeä ja jatkoi valmistautumista suoritukseensa.

Hänen valmentajansa tuli hänen luokseen huolestuneen näköisenä.

”Oletko varmasti valmis?” hän kysyi hiljaa.

Emma nyökkäsi.

”Olen odottanut tätä melkein vuoden. En aio luovuttaa nyt.”

Valmentaja hymyili ja toivotti hänelle onnea.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Emman nimi kuulutettiin uudelleen.

Löydä lisää

Ravitsemusneuvonta

Opi fysiikkaa

Inspiroiva dokumentti

Emma käveli voimistelusalin keskelle, ja yleisö hiljeni vähitellen.

Muut voimistelijat seisoivat lähistöllä ja tarkkailivat häntä epäilevin ilmein. Jotkut hymyilivät edelleen, sillä he selvästi odottivat hänen epäonnistuvan kaikkien nähden.

Emma asettui keskelle voimistelumattoa. Urakoitsijan palkkaaminen

Hän sulki hetkeksi silmänsä, veti syvään henkeä ja muisteli kaikkia niitä tunteja, jotka oli käyttänyt kuntoutumiseen, kaikkea kokemaansa kipua ja niitä lukuisia hetkiä, jolloin hän oli halunnut luovuttaa mutta päättänyt jatkaa.

Sitten musiikki alkoi soida.

Aluksi hänen liikkeensä olivat varovaisia ja hallittuja. Hän suoritti aloitussarjan sulavasti ja osoitti, ettei pitkästä tauosta huolimatta ollut unohtanut lajin perusteita.

Sen jälkeen hän siirtyi pyörähdysten, hyppyjen ja kauniisti toisiinsa yhdistyvien liikkeiden sarjaan.

Yleisö alkoi seurata hänen suoritustaan entistä tarkemmin.

Emma ei yrittänyt häikäistä ketään nopeudella tai vaikeilla tempuilla. Hän keskittyi jokaiseen liikkeeseen ja varmisti, että hänen kehonsa seurasi musiikin rytmiä.

Hänen valmentajansa seurasi suoritusta jännittyneenä salin reunalta.

Kun Emma pääsi ohjelmansa puoliväliin, hän suoritti vaikean liikesarjan, jota oli harjoitellut viikkoja palattuaan loukkaantumisesta.

Hetken ajan hänen tasapainonsa horjui.

Yksi voimistelijoista kuiskasi jotakin ja odotti hänen kaatuvan.

Mutta Emma sai nopeasti tasapainonsa takaisin ja jatkoi suoritustaan.

Musiikki voimistui.

Hän liikkui kohti maton keskustaa, suoritti vielä yhden pyörähdyssarjan ja päätti ohjelmansa voimakkaaseen hyppyyn, jota seurasi täydellisesti hallittu alastulo. Urakoitsijan palkkaaminen

Heti kun hänen jalkansa osuivat mattoon, koko voimistelusali hiljeni.

Sitten joku yleisöstä alkoi taputtaa.

Toinen liittyi mukaan.

Muutamassa sekunnissa koko sali puhkesi raikuviin aplodeihin.

Emma seisoi keskellä mattoa hengästyneenä eikä voinut uskoa, mitä juuri oli tapahtunut.

Hänen valmentajansa riensi hänen luokseen ja halasi häntä.

”Sinä teit sen, Emma! Sinä todella onnistuit!”

Mutta suurin yllätys odotti vielä edessä.

Kun tuomarit julkistivat tulokset, Emma sai tietää saavuttaneensa yhden kilpailun korkeimmista pistemääristä.

Hän ei ollut ainoastaan suorittanut ohjelmaansa onnistuneesti, vaan oli myös voittanut mitalin.

Samat tytöt, jotka olivat aiemmin nauraneet hänelle, seisoivat nyt hiljaa.

Lopulta yksi heistä uskaltautui Emman luo.

”Olen pahoillani”, hän sanoi hiljaa. ”Meidän ei olisi pitänyt sanoa sellaisia asioita.”

Emma katsoi häntä hetken.

”Tiedän, etten ole vielä samalla tasolla kuin ennen”, hän vastasi. ”Minulla on edelleen paljon töitä edessäni. Mutta ainakin olen täällä tekemässä sitä, mitä rakastan.”

Tyttö painoi katseensa alas eikä sanonut mitään.

Myöhemmin, kun toimittajat kysyivät Emmalta, mikä oli auttanut häntä palaamaan vaikean vuoden jälkeen, hänen vastauksensa yllätti kaikki.

”En tullut tänne todistamaan olevani muita parempi. Tulin todistamaan itselleni, ettei loukkaantuminen vienyt minulta unelmaani. Kehoni muuttui, mutta rakkauteni voimisteluun ei koskaan kadonnut.” Kokeile voimistelua

Hänen sanansa levisivät nopeasti yleisön keskuudessa, ja monet tulivat onnittelemaan häntä.

Samana iltana Emma soitti vanhemmilleen ja kertoi kaiken tapahtuneen.

Hänen äitinsä alkoi itkeä kuullessaan, että tytär oli voittanut mitalin.

Mutta sitten Emma sanoi jotakin, mikä sai hänen äitinsä liikuttumaan vielä enemmän:

”Äiti, mitali on ihana asia, mutta tänään minusta tuntuu ensimmäistä kertaa, että olen taas oma itseni.”

Ja ehkä juuri se oli hänen suurin voittonsa.

Sillä joskus kaikkein upein paluu ei tarkoita kilpailun voittamista tai mitalin saamista.

Joskus suurinta rohkeutta on löytää voimaa palata takaisin sen jälkeen, kun kaikki muut – jopa sinä itse – ovat jo alkaneet epäillä, pystytkö siihen enää koskaan.

...

Like this post? Please share to your friends: