Kahden vuoden ajan kahdeksanvuotiaan poikansa Ethanin kuoleman jälkeen Diane kulki joka sunnuntai tämän haudalle. Kokonaisen vuoden ajan salaperäinen kultaisennoutajan sekoitus istui hiljaa hänen seuranaan hautakiven vieressä eikä suostunut lähtemään kenenkään mukaan tai antanut mitään vihjettä alkuperästään. Dianen sisar Marlene kehotti häntä jatkuvasti jatkamaan elämäänsä ja jättämään surun taakseen väittäen järjestäneensä Ethanin asiat rakkaudesta sisartaan kohtaan. Koiran alkuperä ja sen käytöksen syy pysyivät kuitenkin täydellisenä arvoituksena, kunnes eräänä päivänä se ilmestyi Dianen takapihalle Ethanin kauan sitten kadonneeksi luultu pehmopupu suussaan. Tuo hetki käynnisti tapahtumaketjun, joka horjutti kaikkea, mitä Diane oli luullut tietävänsä omasta perheestään.
...
Oudon vaistonsa ohjaamana Diane leikkasi takkuisen pehmolelun auki ja löysi sen sisältä pienen tummuneen avaimen sekä kuusivuotiaan Ethanin käsialalla kirjoitetun lapun: ”Äidille. M-täti käski olla kertomatta mitään.” Kun Marlene soitti jälleen yrittäen estää Dianea menemästä haudalle, Diane kohtasi sisarensa suoraan eikä enää suostunut siihen, että tämä määräisi, miten hänen pitäisi surra. Uskollisen koiran johdattamana Diane päätyi paikalliseen varastokeskukseen. Siellä johtaja kertoi, että vuosia aikaisemmin Ruth-niminen saattohoidon työntekijä oli tullut paikalle juuri saman koiran kanssa ja kysellyt Marlenen nimissä rekisteröidystä varastotilasta.
...
...
Vähitellen selvisi, että Ruth oli huolehtinut koirasta ja luvannut Ethanille palauttaa tämän piilottamat tavarat hänen äidilleen – tehtävän, jonka uskollinen koira oli Ruthin kuoleman jälkeen ottanut hoitaakseen loppuun. Tummunut avain mukanaan Diane meni Marlenen kotiin ja vaati vastauksia. Yllätetty Marlene tunnusti ottaneensa Ethanin henkilökohtaiset tavarat itselleen ja tyhjentäneensä järjestelmällisesti pojan rahastoa. Hän puolusteli tekojaan sillä, että oli muka yrittänyt ”suojella” Dianea surulta ja samalla maksanut itselleen korvausta antamastaan avusta. Oman sisaren tekemän hyväksikäytön paljastuminen särki Dianen sydämen, mutta tällä kertaa hän kieltäytyi enää vaikenemasta.
Diane meni varastotilaan numero 34, avasi oven ja löysi sisältä Ethanin kauan kadoksissa olleet vauvanpeitot, varastetut rahat sekä paksun nipun edesmenneen poikansa sanelemia kirjeitä. Ethanin hellien sanojen lukeminen – niiden joukossa ”Rakastan sinua koko taivaan täydeltä” – toi Dianelle viimein sen rauhan ja yhteyden tunteen, jota hän oli kaivannut vuosien ajan. Hän vaati Marlenea palauttamaan jokaisen dollarin Ethanin muistorahastoon ennen kuin katkaisi välinsä sisareensa lopullisesti. Diane valitsi viimein totuuden petollisen lohdun sijaan.
Poikansa perinnön takaisin saaminen muutti Dianen surun vähitellen pysyväksi lohduksi ja päättäväisyydeksi. Seuraavana sunnuntaina hän palasi Ethanin haudalle koiran kanssa, jolle hän oli virallisesti antanut nimeksi Watcher ja joka kulki uskollisesti ilman talutushihnaa hänen rinnallaan. Hautakiven vieressä istuessaan Diane luki Ethanin kirjeitä ääneen ja tunsi poikansa olevan lähellään tavalla, jota hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Watcher rinnallaan Diane jätti Marlenen hallinnan varjon taakseen ja jatkoi eteenpäin totuuden sekä uskollisen nelijalkaisen kumppaninsa horjumattoman omistautumisen kannattelemana.
...