Neljäkymmentä vuotta Andrew eli syvän surun keskellä uskoen, että hänen vaimonsa Clara ja heidän kaksi pientä lastaan, Aria ja Shaun, olivat hukkuneet sen jälkeen, kun heidän autonsa katosi joen lähellä sijaitsevan sillan tuntumassa. Kun heikentynyt terveydentila pakotti hänet tyhjentämään koskemattomana säilyneen kotinsa veljenpoikansa Jacksonin avulla, Andrew löysi Aria-tyttärensä huoneesta unohdetun salaisuuden. Tyttären patjan sisään oli ommeltu puurasia, josta löytyi Claran viesti, jossa tämä varoitti Andrew’ta luottamasta sisareensa Gweniin, yhdeksänvuotiaan Arian värivahalla kirjoittama kirje, jossa tyttö tunnusti syyllisyytensä äitinsä viestin piilottamisesta, sekä valokuvia Andrew’sta tapaamassa naispuolista työtoveriaan. Vuosikymmeniä aiemmin Andrew’n vaitonaisuus hänen autettuaan työtoveriaan työongelmassa oli saanut Claran epäilemään avioliiton ulkopuolista suhdetta, ja Gwen käytti tätä epäilystä häikäilemättä hyväkseen.
...
...
...
Lopulta selvisi, että Clara oli vienyt lapset Gwenin luokse, mutta kuultuaan Andrew’ta koskevista valheellisista syytöksistä hän yritti palata kotiin. Matkalla hän kuitenkin sai vakavan aivohalvauksen, joka vaurioitti hänen muistiaan ja puhekykyään. Gwen käytti Claran haavoittuvaa tilaa hyväkseen ja vei koko perheen muualle Claran tyttönimen turvin. Hän eristi heidät muista ja valehteli neljänkymmenen vuoden ajan Arialle ja Shaunille, että heidän isänsä oli hylännyt heidät toisen naisen vuoksi. Lapsena koettu syyllisyys sai Arian piilottamaan patjan sisään ommellun rasian, koska hän uskoi itse aiheuttaneensa perheensä hajoamisen. Samaan aikaan Andrew vietti neljä vuosikymmentä jättäen jatkuvasti muistamisnauhoja joensillalle ja etsiessään väsymättä kadonnutta perhettään. Hän säilytti rikkinäistä hopeakelloa, joka oli kuulunut hänen pojalleen, muistona heidän rakkaudestaan.
Piilotetun rasian löydettyään Andrew onnistui jäljittämään Arian, joka työskenteli nykyään koulukuraattorina, ja lähetti tälle viestin, jossa kertoi rakastavansa tätä ehdoitta. Kun he viimein tapasivat, Andrew vakuutti tyttärelleen, että tragedia oli aikuisten ja heidän salaisuuksiensa aiheuttama — ei yhdeksänvuotiaan pelästyneen tytön syytä. Pian tämän jälkeen myös Shaun tapasi isänsä uudelleen ja liikuttui syvästi huomatessaan, että Andrew oli säilyttänyt hänen hopeakellonsa ja vetänyt sen joka viikko käyntiin neljänkymmenen vuoden ajan. Sisarukset kohtasivat menneisyytensä kuuntelemalla Claran elämän loppupuolella tekemää vanhaa äänitallennetta, jossa tämä anoi Gwenia auttamaan lapsiaan löytämään Andrew’n ja myönsi, ettei ollut pelkonsa vuoksi koskaan uskaltanut selvittää totuutta suoraan mieheltään.Perhe
Sarahin dokumentoidut asiakirjat osoittivat, ettei Andrew ollut koskaan ollut uskoton, ja niiden turvin perhe kokoontui kohtaamaan Gwenin. Claran nauhoitetut sanat ja kiistattomat todisteet vuosikymmeniä jatkuneesta petoksesta veivät Gweniltä viimeisetkin mahdollisuudet puolustella tekojaan tai syyttää Andrew’ta perheen menetyksestä. Kun hänen vuosikymmenten ajan manipuloimansa lapset viimein seisoivat häntä vastassa, Gwen vaikeni. Andrew puolestaan otti jälleen paikkansa rakastavana isänä ja lopetti Gwenin vallan heidän elämässään lopullisesti.
Kun totuus oli viimein tullut julki, Andrew, Aria ja Shaun kävelivät yhdessä joensillalle ja poistivat haalistuneen muistamisnauhan, joka oli symboloinut neljänkymmenen vuoden ajan turhaa surua. Palattuaan perheen kotiin he heittivät vanhan patjan yhdessä pois ja istuutuivat Arian lapsuudenhuoneeseen korjaamaan vihdoin hänen rikkinäisen nukkekotinsa. Rakentaessaan suhdettaan uudelleen askel askeleelta perhe saattoi viimein kääntää katseensa yhteiseen tulevaisuuteen, joka perustuisi rehellisyydelle, luottamukselle ja keskinäiselle tuelle.Pakkaukset
...