Vaimoni syytti minua vuosien ajan siitä, että meillä oli viisi poikaa eikä yhtäkään tytärtä – mutta kun hän viimein synnytti tyttären ja piteli tätä ensimmäistä kertaa sylissään, hänen reaktionsa jätti minut sanattomaksi

Vuosien ajan Claire oli haaveillut tyttärestä ja vitsaillut miehelleen Samille, että tämän syytä oli, että heillä oli vain viisi poikaa. Kun Claire lopulta tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tytön, kauan odotettu ilo muuttui kuitenkin syväksi järkytykseksi. Kun hän piteli vastasyntynyttä Lilyä ensimmäistä kertaa sylissään ja katsoi tämän ainutlaatuisiin, keskenään erivärisiin vihreän ja pähkinänruskean sävyisiin silmiin, Claire kalpeni ja puhkesi itkuun. Sam oli täysin ymmällään heidän välilleen yhtäkkiä syntyneestä etäisyydestä ja yritti selvittää, mitä oli tapahtunut. Saatuaan lyhyen ja hämmentävän vihjeen Clairen joogaohjaajalta hän seurasi vaimonsa jälkiä tämän välirikkoon ajautuneiden vanhempien kotiin.

Kun Sam saapui appivanhempiensa talolle, hän vaati Margaretilta ja Robertilta vastauksia Clairen menneisyydestä. Pian tämän jälkeen järkyttynyt Claire ryntäsi sisään ja halusi tietää, olivatko hänen vanhempansa jo paljastaneet salaisuuden, jonka palasia hän itse oli vasta alkanut yhdistellä. Samin oli lähes mahdoton uskoa kuulemaansa, kun Margaret tunnusti vuosia salassa pidetyn traagisen totuuden: Clairen ollessa 19-vuotias hän oli joutunut vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa hänen poikaystävänsä Daniel kuoli. Claire oli tuolloin kahdeksannella kuulla raskaana, ja lääkäreiden pelastettua vauvan ennenaikaisella synnytyksellä Claire vaipui yhdentoista päivän koomaan. Herättyään hän kärsi vakavasta muistinmenetyksestä, joka oli pyyhkinyt hänen mielestään muistot sekä raskaudesta että onnettomuudesta.

Margaret ja Robert käyttivät tyttärensä muistinmenetystä hyväkseen ja päättivät, että Clairen olisi parempi olla tietämättä lapsesta mitään. He järjestivät salaa niin, että vastapäätä asuvat naapurit adoptoivat laillisesti Emma-nimisen pikkutytön. Näin he pystyivät seuraamaan tämän kasvamista etäältä samalla, kun Claire pidettiin täysin tietämättömänä totuudesta. Vuosia myöhemmin vastasyntyneen Lilyn samanlaiset, keskenään eriväriset silmät saivat Clairen syvälle hautautuneet muistot nousemaan takaisin pintaan. Silmät herättivät välähdyksiä moottoritiestä, sairaalan katosta ja karmivasta oivalluksesta siitä, miksi naapureiden teini-ikäinen tytär oli aina tuntunut hänestä niin selittämättömän tutulta.

Tilanne kärjistyi, kun talossa ollut 18-vuotias Emma kuuli koko tunnustuksen. Hän järkyttyi ja raivostui tajutessaan, että hänen tuntemansa ”mukavat naapurit” olivat todellisuudessa hänen biologiset isovanhempansa ja että koko hänen elämänsä oli rakentunut valheen varaan. Shokissa Emma torjui kaikki ympärillään ja juoksi takaisin adoptiokotiinsa kadun toiselle puolelle. Vaikka Claire oli murtunut, hän ymmärsi antaa Emmalle aikaa ja tilaa käsitellä musertavaa totuutta omasta alkuperästään.

Lähes kaksi viikkoa myöhemmin Emma otti yhteyttä Claireen ja kysyi, voisiko hän tavata nuoremmat veljensä. Seuraavana sunnuntaina hän tuli perheen luokse illalliselle, piteli sylissään pientä Lilyä – sisarta, jonka syntymä oli lopulta tuonut koko totuuden päivänvaloon – ja alkoi yhteisen naurun keskellä luoda sidettä viiteen veljeensä. Vaikka vuosien trauma ja petokset eivät voineet kadota yhdessä yössä, Clairen ei enää tarvinnut kantaa salatun menneisyytensä raskasta taakkaa yksin.