Kolme viikkoa kolmosten syntymän jälkeen Penny kamppaili syvän uupumuksen, synnytyksen muuttaman kehonsa ja vastasyntyneiden jatkuvan hoitorumban keskellä. Tilanne muuttui erityisen kipeäksi, kun hänen anoppinsa Patricia saapui mukanaan hopeapaperiin kääritty lahja. Paketista paljastui kokovartalopeili, jonka Patricia ehdotti sijoitettavaksi paikkaan, jossa Penny näkisi itsensä joka päivä. Samalla hän huomautti ajattelemattomasti, että peili motivoisi Pennyä pudottamaan nopeasti raskauskilot miehensä Danielin vuoksi. Loukkaavan lahjan ja anoppinsa piikittelevien kehokommenttien yllättämä Penny tunsi itsensä nöyryytetyksi ja yritti vaistomaisesti peittää vartaloaan kuluneella neuletakillaan.
...
Kun Daniel huomasi, mihin suuntaan keskustelu oli menossa, hän päätti puolustaa vaimoaan, mutta poistui ensin hetkeksi huoneesta. Palatessaan hänellä oli käsissään haalistunut persikanvärinen kylpytakki, jonka kangas oli ohentunut ja toinen tasku venynyt pahasti muodottomaksi – vanha vaate, jonka Patricia tunnisti välittömästi järkyttyneenä. Daniel kertoi kylpytakin kuuluneen Patricialle neljäkymmentä vuotta aikaisemmin, jolloin tämä itse oli ollut uupunut ja epävarma tuore äiti, joka itki muuttunutta kehoaan ja sitä, etteivät vanhat vaatteet enää sopineet. Hän muistutti äitiään myös siitä, että roikkuva tasku oli venynyt juuri siksi, että pieni Daniel oli taaperona seurannut häntä kaikkialle ja pitänyt siitä kiinni. Danielin edesmennyt isä oli tuolloin sanonut Patricialle, että vielä koittaisi päivä, jolloin hän kaipaisi tuota pientä painoa taskussaan.
...
...
Joutuessaan kasvokkain oman nuoren äitiytensä haavoittuvuuden kanssa Patricia vaikeni ja istahti alas, eikä hänen aiemmasta tuomitsevasta asenteestaan ollut enää juuri mitään jäljellä. Daniel käänsi sitten kokovartalopeilin ympäri niin, että peilipinta osoitti seinää kohti. Hän otti kynän, kirjoitti paljaalle puiselle taustalle heidän kolmen vastasyntyneen tyttärensä nimet ja syntymäpainot ja ilmoitti, että tästä lähtien peiliä käytettäisiin seuraamaan lasten kasvua – ei painostamaan hänen vaimoaan pienentämään itseään. Myös Penny puolusti viimein itseään ja sanoi Patricialle, ettei hän tarvinnut motivaatiota muuttuakseen takaisin naiseksi, joka oli ennen ollut. Hän tarvitsi aikaa oppiakseen hyväksymään sen äidin, joksi oli juuri tullut.
Huoneen tunnelman muutos kosketti Patriciaa, ja hänen ankara olemuksensa pehmeni täysin. Kun yksi vauvoista alkoi itkeä, Patricia kysyi varovasti Pennyltä lupaa saada ottaa lapsenlapsensa syliinsä. Hän antoi vauvan tarttua ja nykiä puseroaan aivan kuten Daniel oli tehnyt vuosikymmeniä aikaisemmin. Ennen lähtöään Patricia ojensi vanhan persikanvärisen kylpytakin Pennylle ja myönsi viimein ymmärtävänsä sekä vaatteen lohdullisen merkityksen että siihen kätkeytyvän perheen historian.
Sinä yönä Penny keinutti yhtä tyttäristään uneen pehmeä, haalistunut kylpytakki yllään. Hänen seisoessaan hiljaisessa lastenhuoneessa vastasyntyneen pieni nyrkki ojentui ja tarttui tiukasti vanhaan, venyneeseen taskuun, aivan kuin perheen tarina olisi sulkeutunut täydelliseksi ympyräksi. Katsellessaan seinää vasten nojaavaa ympäri käännettyä peiliä Penny pystyi viimein päästämään irti epävarmuudestaan. Hän ymmärsi, ettei tuo peili enää mittaisi vartaloa tai ulkonäköön kohdistuvia odotuksia – siitä lähtien se mittaisi kasvua, rakkautta ja yhdessä kulunutta aikaa.
...