Hän vajosi hitaasti, kuin liukuen itse menneisyyteen. Kylmä vesi syleili joka puolelta, hiljaisuus kimalteli korvissa, ja taskulampun valokeila tarttui vain sameisiin pilviin ja hitaasti keinuvien vesikasvien lehtiin. Kaikki näytti tavalliselta — kunnes edessä vilahti outo, massiivinen varjo.
...
Yli kahdenkymmenen metrin syvyydessä sukeltaja näki jotain, joka sai hengityksen takellelleen. Hiekan alla, osittain mutaan hautautuneena, seisoi juna. Aito, ruostunut, vesikasvien kietoma, kuin ajassa pysähtynyt. Vaunu vaunulta, kuin haamukulkue, venyi kaukaisuuteen.
...
Hän ui lähemmäs. Metalli oli ajan syömä, mutta muodot olivat silti tunnistettavat: pyörät, ovet, jopa vanha kaide sisäänkäynnin luona. Sukeltaja valaisi alaspäin — ja näki kiskot. Ne katosivat suoraan pimeyteen, kuiluun. Ikään kuin vedenalainen tie olisi loputon.
...
Varovasti hän hiipi vaunun sisään. Hiljaisuus oli niin tiheää, että se tuntui hengittävän. Sisällä kaikki oli kasvanut mutaan, ja ikkunoista virtasi ohuita hiekan nauhoja. Seinällä näkyi himmeät vanhan tekstin hahmot. Hän pyyhkäisi sormellaan ajan kerrostumaa, ja taskulampun valossa paljastuivat numerot: ”1953”.
Sukeltaja pysähtyi. Nyt hän ymmärsi, että edessään oli menneisyyden juna. Yksi niistä, jotka kulkivat vanhaa rautatietä pitkin laakson halki, ennen padon rakentamista. Silloin vesi nousi, hitaasti ja armottomasti, nieli kaiken ympäriltään — kylät, asemat, sillat. Ihmiset lähtivät, mutta junat jäivät.
Hän valaisi vaunua vielä kerran. Penkit, joilla matkustajat joskus istuivat, olivat nyt ohut kerros mutaa, ja pyörien äänen sijaan kuului vain vesikasvien hiljainen keinunta. Aika näytti pysähtyneen tähän paikkaan.
Sukeltaja nousi pinnalle hiljaa. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään — syvyys oli kertonut kaiken. Tämä juna oli ikuinen todistaja menneelle ajalle, muistutus siitä, kuinka nopeasti elämä muuttuu hiljaiseksi muistoksi.
Pohjassa, missä kerran kiskot kilisivät ja ihmiset puhuivat, vallitsi nyt rauha ja hiljaisuus. Vain ruosteinen vaunu, veden alla kadonnut, odotti vielä viimeistä matkaansa — takaisin menneisyyteen.
...