
Tarpeettomien kodintavaroiden sijaan rouva Whitaker nosti pöydälle pahvilaatikon, joka oli täynnä vuosien varrella talletettuja onnittelukortteja, kirjeitä ja perhevalokuvia. Kun Carly selasi rouva Whitakerin tyttäreltä Maralta saatuja joulu- ja syntymäpäiväkortteja, hän huomasi lukuisia käsin kirjoitettuja kysymyksiä oman tyttärensä Willan koulumenestyksestä ja ensimmäisistä ajokokemuksista. Rouva Whitaker selitti, että Carlyn viikoittainen läsnäolo oli ollut hänelle äärimmäisen tärkeää hänen aviomiehensä Georgen kuoleman jälkeen, mutta hän oli työaikana pidättäytynyt tarjoamasta kahvia tai ryhtymästä henkilökohtaisiin keskusteluihin kunnioittaakseen työntekijänsä aikataulua ja ammatillisia rajoja.
...
He keskustelivat siitä, kuinka molemmat olivat pitäneet kiinni ammatillisesta etäisyydestä. Kävi ilmi, että Carlyn käytöksen tarkoituksena oli varmistaa, ettei hän ylittäisi omaa rooliaan, kun taas rouva Whitakerin pidättyväisyydellä hän halusi estää henkilökohtaisten asioiden sekoittumisen palkalliseen työaikaan. Rouva Whitaker selvensi, että lauantaille sovittu tapaaminen heidän työsuhteensa päätyttyä mahdollisti kohtaamisen ilman työsopimukseen liittyviä velvoitteita. Sen jälkeen hän kysyi, pitäisikö Carly edelleen yhteyttä puhelimitse ja kävisikö tämä hänen luonaan myös uudessa kodissa.
...

...
Carly lupasi pitää yhteyttä ja laski messinkisen talonavaimen pysyvästi keittiön pöydälle merkiksi siitä, että hänen viralliset työtehtävänsä olivat päättyneet. Sen jälkeen hän kirjoitti yksityisen puhelinnumeronsa tyhjälle paperilehtiölle, joka oli kiinnitetty seinälle siihen kohtaan, jossa keittiön kalenteri oli aiemmin ollut, erottaen sen näin työasioihin liittyvistä yhteystiedoistaan.
Carly poistui talosta jättäen keksirasian pöydälle ja palasi autolleen, jonka takapenkki oli jälleen tyhjä.
...