Säilytin vanhojentanssimekkoani 55 vuotta odottaessani nuoruudenrakkauttani, joka oli lähtenyt Vietnamiin – kun vihdoin menimme naimisiin, hänen hääyönä tekemänsä tunnustus muutti kaiken.

Kolme viikkoa Danielin paluun jälkeen Ellen ja Daniel järjestivät pienimuotoisen vihkiseremonian olohuoneessaan. Norsunluunvärinen juhlapuku oli asetettu esille kaapinovea vasten sen sijaan, että Ellen olisi pukenut sen ylleen. Hääyönä Daniel paljasti, että hän oli palannut jo vuosia aiemmin ja käynyt toistuvasti Ellenin vanhempien entisellä kotitalolla etsimässä häntä. Margaret oli kuitenkin joka kerta käännyttänyt hänet pois ja väittänyt, että Ellen oli mennyt naimisiin toisen miehen kanssa. Lopulta Daniel oli saanut Ellenin nykyisen osoitteen entiseltä naapurilta, rouva Halloranilta, joka oli nähnyt hänen käyvän talon kuistilla kerta toisensa jälkeen.

Seuraavana iltapäivänä Ellen ja Daniel asettivat tanssiaismekkoa sisältävän vaatepussin auton takapenkille ja ajoivat talolle, jossa Margaret asui. Daniel koputti kuistilta puiseen ulko-oveen. Margaret avasi oven ja toisti väitteensä siitä, että Ellen oli naimisissa eikä häntä voinut tavoittaa. Silloin Ellen astui kuistille näkyviin ja otti sisarensa suoraan puhutteluun vuosikymmenten aikana toistuneista käynneistä ja levitetyistä valheista.

Ellen ja Daniel astuivat talon olohuoneeseen, missä Margaret myönsi tekonsa ja vetosi huoleensa isänsä testamentissa määrätyistä perintöehdoista, jotka liittyivät suvun jälkeläisiin. Keskustelun jälkeen Ellen ja Daniel poistuivat talosta ja jättivät Margaretin pitämään sekä talon että taloudellisen omaisuuden.

Samana iltana Ellen otti norsunluunvärisen tanssiaismekkonsa pois vaatepussista ja ripusti sen suoraan makuuhuoneensa vaatekaappiin. Sen jälkeen hän liittyi Danielin seuraan kuistille.