...
...
Kaukana sijaitsevien maiden kauniit prinsessat, vaikutusvaltaisten aatelissukujen tyttäret ja varakkaat nuoret naiset olivat kaikki vierailleet kuninkaallisessa palatsissa. Alexander oli kuitenkin torjunut jokaisen hänelle esitetyn avioliittotarjouksen.
...
Hän tiesi, että useimpia näistä naisista kiinnostivat ennen kaikkea hänen kuninkaallinen arvonimensä, valtava omaisuutensa ja ylellinen elämäntapansa – eivät aidot tunteet häntä kohtaan.
Lopulta turhautunut kuningas kutsui poikansa luokseen ja ilmoitti päättäväisesti:
”Sinulla on tasan kuukausi aikaa löytää itsellesi puoliso. Valtakuntamme tarvitsee tulevan kruununperijän, enkä aio enää lykätä tätä asiaa!”
Mietittyään isänsä vaatimusta Alexander keksi varsin poikkeuksellisen ajatuksen.
Suuren valtaistuinsalin keskelle palvelijat pystyttivät valtavan, lähes kaksi metriä korkean rautarenkaan. Sen ulkoreunaa ympäröivät kirkkaat liekit, mutta renkaan keskellä oleva aukko jäi avoimeksi ja riittävän leveäksi, jotta siitä voisi kävellä läpi.
Säännöt olivat yksinkertaiset: jokaisen osallistujan oli kuljettava tulirenkaan läpi koskematta liekkeihin. Pieninkin palojälki vaatteissa tai yksikin kärähtänyt hiussuortuva merkitsisi välitöntä kilpailusta putoamista.
Alexander ei etsinyt kauneimpia kasvoja. Hän halusi selvittää, kenellä naisella olisi riittävästi rohkeutta, kärsivällisyyttä ja itsehillintää selviytyä pelottavasta haasteesta.
Kun kilpailu viimein alkoi, palatsi täyttyi sadoista innokkaista katsojista. Jokainen täysi-ikäinen naimaton nainen sai osallistua kilpailuun riippumatta siitä, oliko hän syntynyt aatelisperheeseen vai tavalliseen kansaan.
Ensimmäisenä vapaaehtoiseksi ilmoittautui herttuan kaunis tytär, jolla oli yllään kallis ruusunpunainen juhlapuku. Sen pitkä helma laskeutui elegantisti pitkin marmorilattiaa.
Nainen lähestyi liekehtivää rengasta itsevarmana, mutta astuessaan sen läpi hänen pukunsa pitkä laahus hipaisi tulta. Muutamassa sekunnissa kangas syttyi palamaan, ja useat palatsin palvelijat joutuivat ryntäämään sammuttamaan liekkejä.
Onneksi nainen selvisi vahingoittumattomana, mutta hänen mahdollisuutensa päästä prinssin puolisoksi olivat menneet.
Seuraava nuori nainen uskoi nopeuden olevan avain onnistumiseen. Hän juoksi kohti rengasta ja loikkasi aukon läpi onnistuen juuri ja juuri välttämään liekit kehollaan. Valitettavasti hänen pitkät hiuksensa hipaisivat renkaan yläreunaa, ja muutama hiussuortuva syttyi tuleen. Lähellä ollut vartija onnistui kuitenkin tukahduttamaan liekit nopeasti kostealla liinalla.
Kolmas kilpailija pelästyi tulen kovaa rätinää niin pahasti, että jähmettyi paikoilleen pystymättä ottamaan askeltakaan. Useat hänen jälkeensä tulleet naiset luopuivat yrityksestä heti.
Yli kahden uuvuttavan tunnin jälkeen yksikään osallistuja ei ollut onnistunut kulkemaan tulirenkaan läpi.
Alexander istui kuningas Richardin vieressä ja alkoi jo menettää toivonsa siitä, että kukaan selviytyisi haasteesta. Hän oli juuri aikeissa julistaa kilpailun päättyneeksi, kun väkijoukosta astui esiin tuntematon nainen yksinkertaisessa tummanvihreässä mekossa.
Hänen nimensä oli Emma. Hän oli 28-vuotias nainen, joka ansaitsi elantonsa ompelemalla vaatteita vaatimattomassa paikallisessa ompelimossa.
Toisin kuin aiemmin kilpailuun osallistuneet sirot aatelisnaiset, Emma painoi lähes 150 kiloa. Hänellä oli kookas vartalo, leveät hartiat, pyöreä vatsa ja vahvat käsivarret. Hän erottui välittömästi elegantisti pukeutuneiden kilpailijoiden joukosta.
Heti kun Emma lähti kävelemään kohti liekehtivää rengasta, valtava sali alkoi täyttyä pilkallisesta naurusta.
”Näettekö tuon? Hän todella kuvittelee, että hänellä on mahdollisuus!” eräs ylelliseen pukuun pukeutunut aatelisnainen huudahti.
”Hänellä taitaa olla vaikeuksia päästä edes tavallisesta ovesta sisään!” toinen nainen ivasi.
”Jonkun pitäisi hakea seppä! Hänen takiaan tuo rengas täytyy varmasti leventää!” nuori aatelismies vitsaili äänekkäästi.
Hetkessä lähes koko yleisö nauroi hillittömästi nuoren naisen ulkonäölle.
Jopa kuningas Richard kurtisti kulmiaan nähdessään Emman. Hän kumartui poikansa puoleen ja kuiskasi:
”Alexander, tästä kilpailusta on tullut täysi häpeäpilkku. Mikä ihme saa tuon naisen kuvittelemaan, että hän kuuluu tänne?”
Alexander ei kuitenkaan nauranut lainkaan. Hänen katseensa pysyi tiukasti Emmassa, ja hän seurasi tämän jokaista liikettä yhä kasvavalla mielenkiinnolla.
Ja yhtäkkiä nuori nainen teki jotain, mikä sai koko palatsin täysin ällistyksiin 😳😱
Sen sijaan, että Emma olisi lähestynyt liekkejä, hän pysähtyi prinssin eteen ja kaivoi rauhallisesti taskustaan jotakin.
Hän veti esiin pienet ompelusakset.
Muutamat aateliset alkoivat jälleen nauraa.
”Mitä hän aikoo tehdä? Leikata tulen poikki?” joku huusi.
Emma ei välittänyt heidän kommenteistaan.
Tottunein ottein hän leikkasi mekostaan koristeelliset hihat, lyhensi helmaa ja käytti ylimääräisestä kankaasta syntynyttä materiaalia kiinnittääkseen hiuksensa tiukasti päänsä taakse.
Sen jälkeen hän taitteli irtonaisen kankaan huolellisesti vyötärönsä ympärille ja kiinnitti sen muutamalla nuppineulalla.
Alle minuutissa pitkästä mekosta oli tullut vartalonmyötäinen asu, jossa ei roikkunut mitään ylimääräistä kangasta.
Alexander nojautui eteenpäin.
Emma astui renkaan luo, tarkasteli liekkejä ja käänsi vartalonsa hieman sivuttain.
Hän otti yhden rauhallisen askeleen.
Sitten toisen.
Liekit leiskuivat vaarallisen lähellä hänen hartioitaan, mutta hän ei menettänyt malttiaan.
Hän painoi päänsä hieman alas, piti käsivartensa lähellä vartaloaan ja astui varovasti aukon läpi.
Yksikään liekki ei koskettanut häntä.
Kun Emma ilmestyi renkaan toiselle puolelle, koko valtaistuinsali vaipui hiljaisuuteen.
Vartijat tarkastivat hänen vaatteensa. Niissä ei ollut pienintäkään palojälkeä.
”Mahdotonta!” kuningas Richard huudahti.
Emma vain hymyili.
”Teidän Majesteettinne, ompelen vaatteita kaiken kokoisille ihmisille. Tiedän tarkalleen, kuinka paljon tilaa ihmisen vartalo tarvitsee. Ongelma ei koskaan ollut painoni. Ongelma oli tarpeeton kangas.”
Alexander nousi seisomaan ja alkoi taputtaa.
Mutta ennen kuin hän ehti julistaa Emman voittajaksi, tämä nosti kätensä.
”Teidän korkeutenne, saanko kysyä teiltä jotakin?”
”Tietenkin.”
”Kun kaikki nauroivat minulle, miksi ette pyytänyt heitä lopettamaan?”
Prinssi jähmettyi paikoilleen.
Emma jatkoi hiljaisella äänellä:
”Halusitte löytää naisen, joka uskaltaa kohdata tulen. Mutta rohkeus ei tarkoita ainoastaan liekkien läpi kulkemista. Joskus rohkeutta on myös se, että puolustaa toista ihmistä silloin, kun koko huone on häntä vastaan.”
Alexander katseli ympärilleen. Monet aateliset laskivat katseensa lattiaan.
Ensimmäistä kertaa sinä päivänä hän ymmärsi, että kilpailu oli paljastanut jotakin myös hänestä itsestään.
”Olet oikeassa”, hän myönsi. ”Minun olisi pitänyt puuttua tilanteeseen.”
Sitten hän astui alas valtaistuimeltaan.
”Lupasin mennä naimisiin sen naisen kanssa, joka selviytyy tästä haasteesta. Ja sinä olet onnistunut.”
Emma pudisti lempeästi päätään.
”Siinä tapauksessa antakaa minulle ensin mahdollisuus tutustua teihin. Haluan itse päättää, haluanko todella mennä kanssanne naimisiin.”
Kuningas avasi suunsa närkästyneenä, mutta Alexander nosti kätensä.
”Se on vain kohtuullista.”
Seuraavien kuukausien aikana Alexander alkoi vierailla Emman ompelimossa. Hän tutustui tämän elämään, työhön ja niihin vaikeuksiin, joita tavalliset ihmiset kohtasivat kaukana palatsin ylellisyydestä.
Emma puolestaan huomasi, että kuninkaallisen kasvatuksen ja arvonimen takana oli mies, joka osasi myöntää virheensä ja oli valmis muuttumaan.
Heidän välilleen syntyneet tunteet kasvoivat vähitellen, ilman kilpailuja, kalliita lahjoja tai lupauksia kruunusta.
Kuusi kuukautta myöhemmin Alexander kosi Emmaa uudelleen.
Tällä kertaa Emma vastasi myöntävästi.
Kun he lopulta menivät naimisiin, kuningas Richard seurasi vierestä, kuinka hänen poikansa asetti kruunun juuri sen naisen päähän, jota hän oli kerran itsekin pilkannut.
Tulirengas poistettiin myöhemmin valtaistuinsalista.
Alexander kuitenkin säilytti Emman pienet ompelusakset lasivitriinissä valtaistuimensa vieressä. Ne muistuttivat häntä pysyvästi siitä, ettei todellista suuruutta voi mitata kauneudella, varallisuudella tai ulkonäöllä.
Ja siitä, että ihminen, jota kaikki aliarvioivat, saattaa lopulta olla juuri se, joka opettaa heille elämän tärkeimmän läksyn.
...