...
Margaret sai tietää, että Ivy oli itsekin ryhtynyt tanssinopettajaksi ja perustanut pienen tanssistudion. Sen erityisenä tarkoituksena oli tarjota lapsille, myös sijaiskodissa asuville, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta – aivan kuten Margaret oli aikoinaan tehnyt hänen hyväkseen. Tunteiden täyttämä jälleennäkeminen ja yhteiset muistot saivat Margaretin ymmärtämään, kuinka paljon pelko oli rajoittanut hänen elämäänsä Ivyn lähdön jälkeen.
...
Ivy paljasti palanneensa myös tärkeästä syystä. Hänen vaikeuksissa oleva studionsa tarvitsi kumppania, joka auttaisi pitämään toiminnan käynnissä ja toteuttamaan hänen unelmansa turvallisesta paikasta, jossa yksikään lapsi ei enää joutuisi tuntemaan itseään hylätyksi. Margaret epäröi aluksi, sillä hän ei ollut opettanut tanssia lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Ivyn visio kosketti häntä kuitenkin syvästi, ja lopulta hän lupasi tulla tutustumaan studioon jo seuraavana päivänä.
...
Astuttuaan Ivyn tanssistudioon Margaret huomasi pian olevansa tekemisissä ujona pysyttelevän nuoren oppilaan kanssa, joka pelkäsi kaatumista. Tilanne muistutti häntä hetkestä, jonka hän ja Ivy olivat jakaneet vuosia aiemmin heidän keittiössään. Kun Margaret rohkaisi lasta ottamaan ensimmäiset tanssiaskeleensa, myös hänen oma intohimonsa ja rohkeutensa alkoivat jälleen herätä eloon. Kokemus sai hänet tekemään lopullisen päätöksen: hän liittyisi Ivyn rinnalle studion tasavertaiseksi kumppaniksi.
Onnistuneen hyväntekeväisyysnäytöksen ja uudelleen löytyneen yhteistyön ansiosta Margaret ja Ivy onnistuivat turvaamaan studion tulevaisuuden. He osoittivat, että rakkaus, välittäminen ja sinnikkyys voivat parantaa jopa vuosien takaiset haavat. Kun he lopulta tanssivat yhdessä vanhan, heidän yhteiseen keittiöaikaansa liittyvän laulunsa tahdissa, Margaret ja Ivy saivat tarinansa päätökseen. He olivat jälleen löytäneet toisensa ja tiesivät, ettei kummankaan tarvitsisi enää koskaan lähteä pois.
...