...
Poliisit eivät olleet tulleet pidättämään Samiraa, vaan saattamaan päätökseen vanhan, ratkaisematta jääneen varkausilmoituksen, jonka hänen edesmennyt isänsä oli tehnyt häntä vastaan tämän paettua vuosikymmeniä aiemmin. Ennen kuolemaansa Hassan oli saanut tietää yhä avoinna olevasta tapauksesta ja sopinut Leilan sekä asianajajan kanssa, että asia päätettäisiin virallisesti Samiran läsnä ollessa. Äitinsä jättämän kirjeen kautta – kirjeen, jonka sai avata vasta palattuaan kotiin – Samira sai tietää, että Hassan oli todellisuudessa saanut selville hänen pakosuunnitelmansa jo vuosikymmeniä sitten. Ymmärrettyään, kuinka pakottava avioliitto oli ollut, Hassan oli salaa maksanut loput hänen lentolippunsa hinnasta.
...
Vaikka Hassan oli auttanut Samiraa pakenemaan, hän myönsi myös oman vastuunsa siitä, että oli alun perin suostunut pakkoavioliittoon. Hänen anteeksipyyntönsä auttoi Samiraa löytämään mielenrauhan ja saamaan asialle emotionaalisen päätöksen. Kaikki tarvittavat oikeudelliset asiakirjat allekirjoitettiin ja arkistoitiin virallisesti, eikä Samiraa vastaan jäänyt enää avoimia vaatimuksia. Yläkerrassa, vanhassa makuuhuoneessaan, Samira löysi hääpukunsa, jota hän ei ollut koskaan käyttänyt, sekä äitinsä viimeisen viestin, jossa tämä vahvisti tyttärensä tehneen oikean päätöksen lähtiessään kaikki nuo vuodet sitten.
...
Päästyään jälleen lähelle sisartaan Samira vietti Marokossa kolme viikkoa. Hän kävi vanhempiensa haudoilla ja rakensi uudelleen yhteyttään perheeseensä ennen paluutaan Chicagoon, sairaanhoitajan työhönsä ja omaan elämäänsä. Matkaa muistellessaan hän ymmärsi, ettei äidin alkuperäinen kehotus lähteä ollut kielto tai hylkääminen, vaan äidin tapa varmistaa, että tyttärestä kasvaisi itsenäinen aikuinen.
...