Kaksi vuotta 86-vuotias leskimies nimeltä Walter asui Abbyn ja tämän perheen naapurissa. Vähitellen hänestä tuli osa heidän arkeaan: hän korjasi polkupyöriä, söi aterioita heidän kanssaan ja sai lopulta heidän viideltä lapseltaan kutsumanimen ”Vaari”. Kun Walter oli joutunut lyhyeksi aikaa sairaalaan, Abby ja hänen miehensä alkoivat selvittää aikuisadoption mahdollisuutta, jotta Walter voisi saada virallisen aseman heidän perheessään. Walterin 88-vuotissyntymäpäivänä he ojensivat hänelle kansion, joka sisälsi viralliset adoptioasiakirjat. Walter pyysi lapsia poistumaan huoneesta ennen kuin hän perehtyisi papereihin.
...
...
...
Nähdessään asiakirjat Walter paljasti, ettei hänen muuttamisensa naapuritaloon kaksi vuotta aiemmin ollut sattumaa. Kaikki oli saanut alkunsa sukututkimuspalvelussa tehdystä DNA-osumasta, joka oli osoittanut Abbyn hänen biologiseksi lapsenlapsekseen. Hän kertoi, että hänen edesmennyt tyttärensä Kate oli 19-vuotiaana antanut vastasyntyneen tyttärensä adoptoitavaksi siinä uskossa, että lapsi saisi kasvaa vakaassa perheessä. Sen enempää Kate kuin hänen vanhempansakaan eivät kuitenkaan tienneet, että adoptio epäonnistui ja että Abby päätyi sen sijaan lastensuojelujärjestelmän kautta sijaisperheisiin.
Vahvistaakseen kertomuksensa Walter vei Abbyn kotiinsa ja näytti tälle haalistuneen laatikon täynnä henkilökohtaisia arkistoja. Niiden joukossa oli vauvan sairaalatunnisteranneke, vanhoja valokuvia ja käsin kirjoitettuja kirjeitä. Tavaroiden seasta löytyi myös valokuva Katesta pitämässä vastasyntynyttä Abbya sylissään sekä lähettämättä jääneitä kirjeitä, joita Kate oli vuosien mittaan kirjoittanut. Niissä hän kertoi toiveistaan tyttärensä kasvatuksen, kiinnostuksenkohteiden ja elämän suhteen.
Walter kertoi, että hänen edesmennyt vaimonsa oli Katen kuoleman jälkeen yhdeksän vuotta sitten yrittänyt turhaan löytää Abbyn lähettämällä tiedusteluja ja soittamalla puheluita. Vasta kaksi vuotta aiemmin Walter oli tehnyt kaupallisen DNA-testin ja löytänyt Abbyn profiilin. Hän osti viereisen tontin ja astui suoraan Abbyn elämään, vaikka epäröinti ja torjutuksi tulemisen pelko estivät häntä paljastamasta biologista yhteyttä heti.
Kun Abby oli useiden päivien ajan tutkinut asiakirjoja ja kirjeitä, hän kertoi lapsilleen totuuden ja palasi ruokapöydän ääreen, jossa alkuperäinen adoptiokansio oli yhä paikoillaan. Nyt kun perhe tiesi Walterin olevan heidän biologista sukuaan, he ottivat hänet täysin osaksi arkeaan Abbyn äidinisänä ja pitivät hänelle varatun paikan heidän yhteisen ruokapöytänsä ääressä.
...