Syntynyt tänä päivänä vuonna 1961, Margaux Hemingway astui Hollywoodin valokeilaan läsnäololla ja aitoudella, joita ei voinut sivuuttaa. Vain 18-vuotiaana hän sai Oscar-ehdokkuuden roolistaan elokuvassa Manhattan, jossa hän esitti lukiolaistyttöä monimutkaisessa rakkaustarinassa – roolissa, joka vaati syvyyttä ja vilpittömyyttä, aivan yli ikävuosiensa. Jo uransa alkuvaiheessa Margaux säteili rauhallista, magnettista karismaa – kykyä hallita ruutua hiljaisella intensiteetillä, joka merkitsi häntä yhtenä sukupolvensa lupaavimmista tähdistä.
...
...
Hänen nousunsa alkoi itse asiassa jo aikaisemmin. 14-vuotiaana Margaux teki läpimurtonsa elokuvassa Lipstick, kiistanalaisessa draamassa, jossa hän esitti nuorta mallia trauman ja selviytymisen keskellä. Vaikka kriitikot olivat jakautuneita, hänen roolisuoritustaan kiitettiin rohkeudesta ja tunteiden kirkkaudesta. Alusta asti oli selvää, että Margaux ei pelännyt ottaa riskejä – hän valitsi rooleja, jotka haastivat sekä yleisön että itsensä, sen sijaan että olisi tyytynyt helppoon tähteyteen.
...
Pelottomuus jatkui elokuvassa Personal Best (1982), jossa hän näytteli biseksuaalia urheilijaa kilpailujen ja rakkauden ristitulessa. Elokuva oli aikansa edelläkävijä, käsitellen seksuaalisuutta, naisten urheilua ja henkilökohtaista identiteettiä rehellisesti ja herkkyydellä. Margaux’n halu astua tällaiseen rooliin osoitti kypsyyttä, joka erotti hänet ikätovereistaan – hän toi esiin haavoittuvuutta ilman heikkoutta, sensuaalisuutta ilman hyväksikäyttöä.
Ehkä hänen koskettavin roolinsa oli elokuvassa Star 80 (1983), jossa hän esitti Dorothy Strattenia, traagisesti menehtynyttä Playboy-mallia. Margaux lähestyi roolia syvällä empatialla, vangiten Dorothy’n viattomuuden ja kunnianhimon sekä samalla heijastaen paineita, joita nuoret naiset valokeilassa kokevat. Se oli uraansa määrittävä suoritustekijä – osoitus siitä, kuinka taitavasti hän pystyi tarttumaan monimutkaiseen ja sydäntä särkevään materiaaliin.
Vaikka Margaux Hemingwayn elämä ja ura jäivät traagisen lyhyiksi, hänen perintönsä on pysyvä. Hän oli esiintyjä, joka osoitti poikkeuksellista rohkeutta – valmis asumaan vaikeissa hahmoissa, tutkimaan tabuja ja rikkomaan rajoja aikana, jolloin harvat hänen ikäisensä näyttelijättäret uskaltautuivat samaan. Häntä muistetaan tänä päivänä paitsi kauneudestaan, myös rohkeista valinnoistaan ja tunteiden aitoudesta, jonka hän toi valkokankaalle. Hänen tähtensä saattoi palaa nopeasti, mutta se paloi kirkkaasti – unohtumattomasti.
...