...
Ethan siirsi hellästi Lilyn hiuksia sivuun ja paljasti tämän korvan takana olevan pienen, vaalean kolmionmuotoisen syntymämerkin – perinnöllisen tunnusmerkin, joka oli hänellä itselläänkin lapsena mutta jota ei esiintynyt sen miehen suvussa, joka oli kasvattanut hänet. Ethan ja Sadie tunnustivat, että Levi, jonka olin tuntenut hänen isänään, olikin todellisuudessa hänen isäpuolensa ja että Ethanin biologinen isä oli Sebastian-niminen mies, jota Ethan ei ollut koskaan tavannut. Lilyn syntymämerkki oli nostanut pintaan Ethanin pitkään tukahduttaman pelon omasta tuntemattomasta alkuperästään. Tämän vuoksi Sadie ojensi hänelle vanhan kirjekuoren, jossa oli haalistunut valokuva Sebastianista sekä osoite toisessa osavaltiossa.
...
...
Halusin selvittää tyttäremme täydellisen lääketieteellisen ja sukuhistorian, joten kannustin Ethania keskustelemaan asiasta Levin kanssa. Tämä antoi hänelle rakkaudella täyden siunauksensa etsiä omia juuriaan ilman pelkoa siitä, että heidän välisensä side vahingoittuisi. Vanhan osoitteen johdattamina matkustimme kolmen osavaltion päähän ja tapasimme Marlene-nimisen naisen. Hän kertoi meille, että Sebastian oli valitettavasti kuollut jo vuosia sitten, mutta jakoi lämpimästi kanssamme muistoja hänestä sekä tämän perheraamattuja ja valokuvia hänen elämästään. Sebastianista kuuleminen toi meille sen varmuuden, jota Ethan oli vuosien ajan kaivannut, ja auttoi häntä kunnioittamaan sekä biologista perimää, joka oli muovannut hänen fyysisiä piirteitään, että isäpuolta, joka oli kasvattanut hänet.
Matkamme jälkeen aloitin Lilystä perhepäiväkirjan, johon kirjasin avoimesti molemmat puolet hänen taustastaan ja annoin sekä Leville että Sebastianille heidän paikkansa hänen elämäntarinassaan. Ethan piteli tytärtämme tiukasti sylissään, eikä häntä enää painanut salaisuuksien tai pelon taakka, kun asetuimme rakentamaan uutta yhteistä elämäämme – täysin avoimuuden ja rakkauden varaan.
...