Nuori tyttö kohtasi aina peilissä tutun, mutta vieraan kasvon: tyynylle pudonneet hiussuortuvat ja harjan väliin jääneet kerrokset aamuisin olivat muuttuneet kidutukseksi. Hän oli väsynyt taistelemaan paitsi sairautta, myös tätä peilin kivuliasta muistutusta vastaan. Lopulta hän hengitti syvään ja kuiskasi itselleen:
”Nyt riittää. Minun täytyy hyväksyä tämä selviytyäkseni.”
...
Hän pukeutui lempineuleeseensa ja suuntasi siihen naapuruston parturiin, missä kovilta näyttävät, tatuoidut miehet olivat palvelleet häntä vuosia. Sisään astuessaan mestarit huomasivat heti hänen kasvojensa ilmeen ja tiesivät, että jokin oli pielessä. Hän istuutui tuoliin, kietoi kätensä ympärilleen ja puhui vapisevalla äänellä:
”Lapset, kemoterapian vuoksi hiukseni putoavat. En kestä enää. Olkaa hyvä, ajakaa ne kaikki pois.”
...
...
Parturiliike vaipui raskaaseen hiljaisuuteen. Ne valtavat, vitsailua täynnä olevat miehet vaikenivat yhtäkkiä. Hänen läheinen ystävänsä, parturi, käynnisti koneen hiljaisesti. Kun ensimmäiset hiussuortuvat putosivat lattialle, tytön sydän särkyi. Kylmä ilma hipaisi paljasta ihoa, ja kyyneleet virtasivat kuin joki. Hän peitti kasvonsa käsillään ja nyyhkytti:
”Herrajumala, hiukseni, joita olen kasvattanut vuosia, katoavat… se sattuu niin paljon.”
Silloin tapahtui jotain, mitä hän ei koskaan unohda. Hänen ystäväparturinsa pysäytti koneen hetkeksi, kosketti tyttöä olkapäähän ja sanoi:
”Et ole koskaan yksin tällä tiellä.”
Sitten kone käynnistettiin uudelleen, mutta tällä kertaa ei tytön hiuksiin, vaan hänen omiin, tuuheisiin ja mustiin hiuksiinsa. Tyttö katseli hämmästyneenä, kun ystävä ajoi myös omat hiuksensa kokonaan pois.
Kyyneleet silmissä hän kysyi:
”Mitä teet? Miksi?”
Parturi hymyili ja vastasi:
”Jos sinä taistelet tätä sotaa, minä olen rinnallasi. Hiukset kasvavat takaisin, mutta ystävyys ja tuki ovat tärkeämpiä kuin mikään muu.”
Nuori tyttö tunsi, kuinka epätoivo vaihtui syväksi kiitollisuudeksi. Peiliin katsoessaan hän ei nähnyt enää hiuksiaan, vaan todellisen kauneuden, joka syntyi hänen taistelustaan. Ja hän ymmärsi, ettei ollut enää yksin tässä sodassa.
...