Kesällä 1971 Manhattan sykki tuttuun tapaansa energiaa – keltaisten taksien torvet soivat, valot välkkyivät ja kaupungin taukoamaton melu täytti kadut. Kaiken tämän keskellä, rauhallisessa newyorkilaisessa hotellihuoneessa kaukana oven takana odottavasta lehdistön hälinästä, koettiin kuitenkin poikkeuksellisen lämmin hetki. Vastakulttuurin kiistattomaksi ikoniksi noussut Peter Fonda istui ympärillään villien fanijoukkojen sijaan vaimonsa Susan, seitsemänvuotias tyttärensä Bridget ja viisivuotias poikansa Justin. Tuona iltapäivänä otettu spontaani valokuva tuntuu vähemmän julkisuuden dokumentilta ja enemmän pieneltä rauhan keitaalta.
...
...
Ulkomaailmalle Fonda oli yhä nahkaan pukeutunut kapinallinen, joka ajoi vapaana pitkin Amerikan valtateitä. Todellisuudessa hän oli kuitenkin urallaan merkittävässä luovassa käännekohdassa. Easy Riderin valtavan kulttuurisen menestyksen jälkeen hän olisi helposti voinut valita turvallisen tien ja toistaa hyväksi havaitun kaavan. Sen sijaan Fonda otti suuren taiteellisen riskin ja siirtyi ensimmäistä kertaa kameran taakse ohjaamaan elokuvan The Hired Hand. Elokuva oli rohkea ja runollinen suunnanmuutos – pohdiskeleva ja lyyrinen lännenelokuva, jossa äänekäs kapinallisuus vaihtui vastuuseen, sovitukseen ja kodin etsimiseen liittyviin hiljaisempiin teemoihin.
...
Ensimmäisen oman ohjaustyön markkinoiminen on uuvuttava maraton, joka koostuu loputtomista haastatteluista ja julkisista esiintymisistä, joissa taiteilija joutuu jatkuvasti yleisön arvioitavaksi. Susanin ja lasten mukanaolo tarjosi Fondalle tärkeän tukipisteen. Kaupunkimatkojen, kirkkaiden salamavalojen ja jatkuvan median huomion keskellä perhe toi hänen elämäänsä vakautta ja tavallisuutta. Heidän seurassaan Fonda ei ollut salaperäinen elokuvantekijä, jonka harteilla lepäsi kokonaisen sukupolven odotusten paino, vaan yksinkertaisesti omistautunut isä, joka nautti lyhyestä ja kodikkaasta hengähdyshetkestä kiireisen työpäivän keskellä.
Nuorille Bridgetille ja Justinille New Yorkin matka tarjosi harvinaisen ja kiehtovan kurkistuksen heidän isänsä taiteellisen työn kulissien taakse. He seurasivat silmät suurina, kuinka Peter liikkui Hollywoodin monimutkaisessa tarinankerronnan maailmassa – kauan ennen kuin Bridget itse astui parrasvaloihin ja loi oman arvostetun näyttelijänuransa. Noina rauhallisina hetkinä julkisuustilaisuuksien välissä taiteellisen perinteen siemenet kylvettiin lähes huomaamatta, perheen lämmön eikä kuuluisuuden paineiden ympäröiminä.
Vuosikymmeniä myöhemmin tuo yksittäinen valokuva on yhä ajaton aarre. Se pysäyttää harvinaisen hetken elokuvahistoriasta ja näyttää pelottomana kapinallisena tunnetun miehen täysin lempeässä hetkessä. Lehdistökiertueiden ja rohkeiden uravalintojen takaa kuva muistuttaa, että jokaisen suuren legendan taustalla on tavallinen ihmiselämä, joka rakentuu pienistä ja hiljaisista ilon hetkistä – ja joskus kaikkein merkityksellisin rooli, jonka ikoni voi saada, on yksinkertaisesti olla isä.
...