Anna heräsi viiden vuoden ajan joka aamu sietämättömiin vatsakipuihin. Aluksi hän luuli sen olevan ohimenevää, mutta kipu muuttui vähitellen krooniseksi kidutukseksi. Hänen miehensä, joka oli lääkäri, sanoi aina: ”Se on vain gastriitti, älä liioittele,” ja antoi hänelle muutamia pillereitä. Anna luotti mieheensä, mutta ajan myötä hän alkoi tuntea vatsassaan liikettä ja outoja muutoksia. Mies puolestaan kutsui tätä “psykologiseksi harhaksi” ja esteli nuorta naista menemästä toiseen lääkäriin.
...
Eräänä keskiyönä kipu yltyi kuin veitsi olisi iskenyt, ja Anna ei pystynyt hengittämään. Kun hän pyysi apua mieheltään, tämä ojensi vihaisena pillereitä ja käski hänen nukkua. Seuraavana päivänä, kun mies oli lähtenyt töihin, Anna katsoi peiliin ja näki vatsansa turvonneen kuin hän olisi raskaana, ja ihon alla tapahtui outoa liikettä. Naapuri, joka kuuli hänen valituksensa, soitti välittömästi ambulanssin.
...
...
Sairaalassa lääkäri tutkittuaan Annan pysähtyi kauhistuneena: ”Miten olette selvinneet näin pitkään tässä tilassa?” hän sai sanotuksi vain. Anna leikattiin kiireellisesti, ja hänen vatsastaan poistettiin valtava, vuosia laiminlyöty massa, joka painoi sisäelimiä. Kirurgi totesi, että massa ei ollut vain kuukausien ajan siellä, vaan vuosia, ja se olisi voinut räjähtää milloin tahansa tappavasti. Toisen lääkärin kysymys paranemisen aikana paljasti kaiken: ”Tiesikö miehenne tästä diagnoosista?” Tutkimukset osoittivat, että mies tiesi kaikista tuloksista, mutta oli tarkoituksella antanut vaimolleen väärää lääkitystä ja peitellyt totuutta gastriitin varjolla.
Totuus paljastui nopeasti; mies oli pitkään ollut toisen naisen kanssa ja odotti, että Annan sairaus johtaisi luonnollisesti kuolemaan. Hän ei hoitanut vaimoaan, vaan seurasi hiljaa hänen hiipumistaan. Anna ei kärsinyt vain fyysisesti; häntä oli viiden vuoden ajan johdonmukaisesti johdettu kuolemaan kaikkein läheisimmän ihmisen toimesta. Tämä julma petos ei ollut pelkkää lääketieteellistä huolimattomuutta, vaan kylmästi suunniteltu murhayritys.
Anna onnistui ihmeellisesti pitämään kiinni elämästä, mutta hänen sydämessään oleva haava oli paljon syvempi kuin fyysinen kipu. Heti sairaalasta päästyään hän teki rikosilmoituksen miehestään, joka oli tahallaan jättänyt hänet kuolemaan. Viiden vuoden hiljainen huuto sai lopulta oikeutta. Anna ei enää kantanut vatsassaan pimeää taakkaa eikä elämässään tuota julmaa miestä; hän näki jokaisen kokemansa hetken toisena mahdollisuutena ja aloitti uuden elämän.
...