Nainen tuomitsi uuden punkkarinaapurinsa heti tämän muutettua taloon – kunnes eräänä päivänä mies koputti hänen ovelleen ja sanoi: ”Tyttäresi pyysi minua olemaan kertomatta tästä sinulle, mutta uskon, että sinun pitäisi nähdä tämä”

Äiti tuomitsi aluksi tatuoidun naapurinsa Harryn ja pysytteli kaukana hänestä kasvattaessaan 15-vuotiasta tytärtään Rorya, joka opetteli itsenäisesti soittamaan kitaraa. Eräänä päivänä Harry koputti äidin ovelle ja näytti hänelle puhelimellaan videon Roryn esiintymisestä paikallisessa open mic -illassa. Samalla hän varoitti äitiä vanhemmasta muusikosta nimeltä Adrian, joka oli tullut juttelemaan Rorylle tämän esityksen jälkeen. Keskusteltuaan Roryn kanssa äiti suostui siihen, että Adrian saisi antaa tyttärelle valvottuja kitaratunteja. Useiden viikkojen ajan Adrian auttoi Rorya hiomaan soittotekniikkaansa ja kehittämään taitojaan.

Lopulta Rory sävelsi oman kappaleen ja lähetti Adrianille digitaalisen äänitallenteen saadakseen palautetta sovituksesta ja viimeistelyä vaativista yksityiskohdista. Pian tiedoston lähettämisen jälkeen Rory kuuli Adrianin oven takaa, kuinka bändi harjoitteli juuri hänen sävelmäänsä. Adrian esitteli kappaleen omana luomuksenaan eikä antanut Roryn osallistua esitykseen.

Rory kääntyi Harryn puoleen saadakseen apua. Harry tarkisti alkuperäisen äänitiedoston hänen puhelimestaan ja tarjosi hänelle esiintymisvuoroa oman bändinsä tulevassa konsertissa. Konsertti-iltana Adrian yritti vielä kulissien takana saada Roryn luopumaan esiintymisestä, mutta Harry ja Roryn äiti puuttuivat tilanteeseen puolustaakseen hänen tekijänoikeuksiaan ja oikeuttaan esittää oma kappaleensa.

Rory astui lavalle akustisen kitaransa kanssa, esitti itse säveltämänsä kappaleen ja sai yleisöltä innostuneet aplodit.

Esityksen jälkeen Rory pakkasi kitaransa koteloon ja kysyi Harrylta, olisiko hänellä tulevaisuudessa mahdollisuuksia esiintyä open mic -illoissa.