Siitä lähtien, kun Hollyn kaksoset Theo ja Thea olivat syntyneet kuusi kuukautta aiemmin, hänen elämänsä oli ollut uuvuttavaa kaaosta, jossa järjestys oli usein hukassa. Yksinhuoltajana hän oli yksin vastuussa kaikista lasten tarpeista, mikä johti huomattavaan univajeeseen ja toistuviin niin sanottuihin ”äitiaivojen” hetkiin, jolloin hän unohti tavallisia tehtäviä tai tavaroita. Yksi erityinen mysteeri alkoi kuitenkin vaivata häntä: hänen asuntonsa avaimet katosivat niille tarkoitetusta kulhosta hälyttävän säännöllisesti. Muutaman kuukauden aikana hän oli kadottanut jo neljä avainnippua. Epätoivoisena tilanteen ratkaisemiseksi hän kiinnitti viimeiseen avainnippuun jopa kirkkaanpunaisen avaimenperän, mutta sekin katosi kävelylenkin jälkeen. Holly jäi kaksosten kanssa lukittujen ulko-ovien taakse.
...
Lukkoseppä Ben auttoi Hollyn ja kaksoset takaisin sisälle, mutta astuttuaan asuntoon hän perääntyi välittömästi ja ilmaisi, että jokin oli vialla. Sisältä kuului Hollyn ääntä muistuttava ääni, joka huusi hätääntyneenä: ”Missä minun avaimeni ovat?!” Ääni kuului Charlielle, Hollyn erittäin älykkäälle ja taitavalle harmaapapukaijalle, joka osasi jäljitellä ihmisten puhetta. Holly huokaisi helpotuksesta tajutessaan, ettei asunnossa ollut tunkeilijaa, mutta huomasi sitten uuden punaisen avaimenperänsä lattialla lähellä vauvojen leikkimattoa. Ben arveli avainten pudonneen, mutta Holly oli varma, että hän oli lukinnut oven ja laittanut avaimet laukkuunsa. Se, että avaimet olivat löytyneet hänen lukitusta asunnostaan, jäi edelleen selittämättömäksi ja levottomuutta herättäväksi arvoitukseksi.
...
...
Benin lähdettyä Holly päätti tutkia asiaa tarkemmin ja tarkasteli Charlien oleskelualuetta. Lähellä säilytetyn suuren vauvojen aktiviteettikuution vierestä hän löysi kokoelman outoja esineitä: pullonkorkkeja, helmiä ja jopa pienen kulkusen. Kun hän käänsi kuution ympäri ja irrotti siitä paneelin, hän hämmästyi löytäessään sen sisältä kaikki kolme aiemmin kadonnutta avainnippua sekä muutamia muita kodin esineitä. Yhtäkkiä kaikki kävi järkeen. Kaksosten syntymän jälkeen Charlie oli tylsistynyt ja kaivannut huomiota. Hän oli alkanut järjestelmällisesti varastaa kiiltäviä ja kiliseviä avaimenperiä ja piilottaa niitä onttoon leluun. Samalla hän oli painanut mieleensä Hollyn hätääntyneet huudahdukset ja jäljitellyt niitä täydellisesti aina, kun tämä ei löytänyt avaimiaan.
Holly soitti heti videopuhelun sisarelleen Meganille kertoakseen uskomattomasta löydöstään. Hän onnistui jopa nappaamaan Charlien itse teosta tämän yrittäessä varastaa jälleen yhtä avainnippua kulhosta, mikä todisti hänen uuden taitonsa. Charlien viimeisin varkaus oli ollut erityisen ovela: Holly oli käynyt nopeasti sisällä hakemassa peiton ja lukinnut sitten oven, mutta jättänyt vaippalaukkunsa auki Charlien häkin lähelle. Charlie oli ilmeisesti napannut avaimet tuona hetkenä. Kun hän ei ehtinyt piilottaa niitä omaan ”varastoonsa” ennen kuin Holly lukitsi oven uudelleen, hän pudotti ne lähelle vauvojen leikkimattoa. Kadonneiden avainten mysteeri ja Hollyn oman paniikin karmiva kaiku saivat vihdoin selityksen: syyllinen oli ilkikurinen höyhenpeitteinen varas, jolla oli hämmästyttävä jäljittelykyky.
Holly ryhtyi nopeasti turvallisempiin järjestelyihin ja asensi seinälle lukittavan avainkaapin, johon Charlie ei päässyt käsiksi. Näin hän varmisti, etteivät avaimet enää katoaisi. Hän siirsi myös Charlien leikkialueen toiseen paikkaan ja alkoi tietoisesti viettää aikaa vain hänen kanssaan silloin, kun kaksoset nukkuivat päiväunia. Charlie kuitenkin huutaa yhä silloin tällöin: ”Missä minun avaimeni ovat?!” sekä muita oppimiaan lauseita, mikä saa Hollyn ja Meganin nauramaan. Äitiys oli opettanut Hollylle, kuinka selviytyä äärimmäisestä väsymyksestä ja hoitaa arjen tehtävät tehokkaasti, mutta hän ei todellakaan ollut osannut odottaa, että suurin uhka hänen kodilleen olisi varasteluun taipuvainen, lähes teini-ikäisen oloinen papukaija, jolla oli poikkeuksellisen tarkka muisti.
...