Kolmen vuoden poissaolon jälkeen kersantti odotti löytävänsä naurua ja iloa palatessaan kotiin. Hän kuvitteli tyttärensä juoksevan häntä kohti ja sulautuvan lämpimään, rakkaudella täytettyyn halaukseen. Mutta tervetuliaisena vastaan tuli vain ahdistava hiljaisuus. Hän kaipasi perhettään — vaimoaan ja tytärtään — niin paljon, että palveluksensa päätyttyä hän ei puhunut kenellekään, vaan suuntasi suoraan kotiinsa, innokkaana halaamaan pientään uudelleen. Mielessään hän eli kohtauksia täynnä valoa ja lämpöä, sillä hän ei ollut nähnyt tytärtään yli vuoteen. Todellisuus oli kuitenkin aivan eri.”

Hän ajatteli, että oven avattuansa pieni juoksisi syliin. Mutta portille päästyään hän huomasi jotain outoa. Vaimo ei ollut kotona, ja se, mikä kauhistutti häntä eniten, oli nähdä tyttärensä… lukittuna häkkiin talon edessä. Sydän pysähtyi, ja hän juoksi tytön luo.

— “Mitä on tapahtunut?” — kersantti mumisi. — “Missä äitisi on?”

Pieni alkoi kertoa hiljaa, ikään kuin peläten, että joku kuuntelisi:

— “Äidin uusi poikaystävä sanoi, että olen paha…” — hän sanoi, halaamalla vanhaa leluaan rintaa vasten — “Hän sulki minut tänne, jotta ajattelisin käytöstäni. Äiti ei sanonut mitään. Hän vain lähti.”

Kersantti puristi nyrkkejään niin tiukasti, että kynsien valkoisuus paljasti raivon. Palvelusvuosinaan hän oli nähnyt paljon, mutta yksikään taistelu ei ollut aiheuttanut näin syvää kipua. Varovasti hän vapautti tyttärensä, kietoi hänet armeijatakkinsa sisään ja painoi syliinsä.

— “Se on ohi, pieni. Kukaan ei saa kohdella sinua näin.”

He lähtivät liikkeelle hiljaisuudessa. Auton takapenkillä tyttö nukahti — ensimmäistä kertaa pitkään aikaan — ilman pelkoa tai tärinää. Sairaalassa lääkäri vain pudisti päätään:

— “Hän ei ollut syönyt eikä juonut pitkään aikaan… Te tulitte juuri ajoissa.”

Myöhemmin, kun kersantti istui käytävällä, hän tunsi sanomattoman helpotuksen harteillaan. Ainoa lohtu oli, että hän oli onnistunut pelastamaan tyttärensä. Mitä vaimoon ja tämän uuteen poikaystävään tulee, hän alkoi jo miettiä tulevaisuutta ja sitä, miten saisi heidät maksamaan teoistaan