Anna oli tunnettu ja rakastettu keittiömestari, jonka sydän sykki hänen ravintolassaan työskentelevien ja asiakkaiden iloksi. Hänen elämänsä näytti täydelliseltä – kunnes eräänä päivänä pieni testi muutti kaiken: hän oli raskaana. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä ilosta; vihdoin elämä hymyili hänelle.
...
Mutta hänen miehensä, menestynyt liikemies, ei jakanut iloa. Siitä hetkestä lähtien hän muuttui etäiseksi ja kylmäksi, ikään kuin rakkaus olisi haihtunut jälkiä jättämättä. Hän sanoi, ettei nyt ollut oikea hetki, että bisnekset eivät menneet hyvin. Anna vaikeni, uskossa, että kaikki muuttuisi, kun mies näkisi heidän lapsensa.
...
Hän uppoutui työhönsä myöhään yöhön asti, löytämällä turvaa tuoksuista ja resepteistä.
— Kun kokkaan, tunnen olevani elossa, — hän sanoi usein.
...
Eräänä iltana, kun ravintola oli tyhjentynyt, hänen miehensä ilmestyi ovelle. Hänen hymynsä oli jännittynyt, äänensä – outoa kyllä – rauhallinen.
— On aika puhua, — hän sanoi.
Anna luuli hänen haluavan sovintoa, mutta keskustelu muuttui synkäksi. Hänen sanansa olivat kylmiä ja kovia, ja Anna ymmärsi, että mies, jota hän rakasti, ei enää ollut olemassa.
Seuraavana päivänä häntä ei nähty missään. Mies väitti hänen lähteneen matkalle, mutta jokin ei täsmännyt. Ravintolan kamerat paljastivat totuuden: Anna ei ollut koskaan poistunut rakennuksesta. Huolestunut työkaveri soitti poliisille.
He löysivät hänet tunteja myöhemmin, elossa, mutta romahtamispisteessä. Lääkärit puhuivat ihmeestä. Pian hän synnytti terveen pojan, voimansa symbolin, jota ei pelko voinut murskata.
Mies pidätettiin. Oikeudessa hän ei sanonut sanaakaan. Anna ei osallistunut – hän oli sairaalassa, pitäen lastaan sylissään ja kuiskaten:
— Sinun takiasi kesti. Sinun takiasi olen täällä edelleen.
Nykyään hänen ravintolassaan muistokyltti kertoo tarinansa:
“Elämä on vahvempi kuin kylmyys. Rakkaus on vahvempi kuin pelko.”
...