...

Mies ilmestyi edesmenneen tyttöystävänsä sisaren häihin mekko päällään – morsiamen isä yritti häätää hänet, mutta miehen sanat saivat kaikki pysähtymään.

Vain viisi kuukautta sen jälkeen, kun Sophie oli menettänyt 28-vuotiaan sisarensa Emilyn syövälle, hän päätti silti pitää kiinni hääsuunnitelmistaan. Hän tiesi, että Emily, jonka olisi pitänyt toimia hänen kaasonaan, olisi halunnut hänen jatkavan elämäänsä ja astuvan rohkeasti uuteen vaiheeseen. Koko perhe oli surun murtama, ja Sophie kamppaili voimakkaiden syyllisyydentunteiden kanssa. Hänestä tuntui väärältä olla onnellinen päivänä, jolloin hänen rakkaan sisarensa poissaolo tuntui kaikkein kipeimmin. Juuri ennen vihkimisen alkua paikalle saapui kuitenkin odottamaton vieras, joka sai kaikki kääntämään katseensa. Emilynn poikaystävä Daniel ilmestyi paikalle nilkkoihin asti ulottuvassa laventelinvärisessä morsiusneidon mekossa ja pieni kukkakimppu käsissään.

...

Sophien isä raivostui ja käski Danielia poistumaan välittömästi. Daniel pyysi kuitenkin viittä minuuttia saadakseen selittää, miksi oli tullut paikalle. Hänellä oli kädessään kirjekuori, jonka päällä oli Emilyn käsialaa. Kun Sophien äiti huomasi kirjeen, hän puuttui tilanteeseen ja vaati miestään antamaan Danielille mahdollisuuden puhua. Daniel astui esiin ja kertoi hämmästyneille häävieraille, että Emily oli ennen kuolemaansa pyytänyt häntä lupaamaan, että hän ottaisi tämän paikan Sophien rinnalla tärkeänä hääpäivänä. Emily oli vielä erikseen määrännyt hänet pukeutumaan juuri siihen laventelinväriseen mekkoon, jonka oli itse valinnut, jotta hän ei pilaisi tarkkaan suunnittelemaansa häiden värimaailmaa.

...


...

Daniel paljasti, että Emily oli osannut ennakoida Sophien surun ja syyllisyydentunteet tämän tärkeänä päivänä. Emily oli sanonut hänelle, että jos Sophie ei kerran voisi nähdä häntä alttarilla, hän halusi tämän näkevän jotakin niin naurettavaa, ettei Sophie voisi muuta kuin purskahtaa nauruun itkun sijaan. Daniel ojensi Sophielle kirjeen, jossa Emily kehotti sisartaan juhlimaan ilman syyllisyyttä. Hän halusi Sophien ymmärtävän, ettei onnellisuus hääpäivänä tarkoittanut Emilyn unohtamista. Päinvastoin, kyky iloita ja säilyttää kauniit muistot oli osoitus siitä, kuinka vahvasti Sophie rakasti häntä.

Kyynelten valuessa Sophien poskille hän kietoi kätensä Danielin ympärille ja pyysi tätä seisomaan rinnallaan vihkimisen ajan. Sophien isä puolestaan pyysi Danielilta anteeksi rajua käytöstään ja toivotti hänet lämpimästi osaksi perhettä. Kun hääpari lausui toisilleen vihkivalansa, Daniel teki hieman kömpelön niiauksen, joka sai Sophien nauramaan sydämensä pohjasta ensimmäistä kertaa sisarensa kuoleman jälkeen. Se oli aito, vapauttava nauru, jota hän ei ollut uskonut enää koskaan kuulevansa itseltään.

Koko hääjuhlan ajan Daniel pysyi mekossaan ja yritti hieman kömpelösti selviytyä pitkästä helmasta tanssiessaan Sophien kanssa. Sophien vanhemmat seurasivat liikuttuneina kaksikon yhteistä naurua tanssilattialla. Se toi heille valtavasti lohtua, sillä he ymmärsivät, että Emily oli onnistunut vielä kuolemansa jälkeenkin löytämään keinon ympäröidä perheensä rakkaudella, ilolla ja vähitellen parantavalla lämmöllä.

...

Like this post? Please share to your friends: