Kolmenkymmenen vuoden ajan Mary ja Robert elivät syvästi omistautuneessa avioliitossa, kasvattivat kaksi lasta ja saivat myöhemmin neljä lastenlasta. Joka vuosi Robertin syntymäpäivänä postissa kuitenkin saapui yksi ainoa sininen kirjekuori, jossa ei ollut lähettäjän osoitetta. Robert piilotti kirjeet aina ja piti niitä roskapostina, vaikka hänen kätensä tärisivät silmin nähden ja hän muuttui melankoliseksi luettuaan ne. Mary kunnioitti hänen yksityisyyttään eikä koskaan painostanut häntä, vaikka löysi hänet joskus myöhään yöllä yksin istumasta autotallista. Vähän ennen kuin Robert kuoli parantumattomaan sairauteen, hän sai Maryn lupaamaan, ettei tämä koskaan avaisi yhtäkään tulevaisuudessa saapuvaa syntymäpäiväkirjettä.
...
Kolme viikkoa hautajaisten jälkeen, päivänä jolloin Robert olisi täyttänyt kuusikymmentäyksi vuotta, saapui jälleen yksi sininen kirjekuori. Halutessaan saada yhteyden lähettäjään Mary rikkoi lupauksensa ja avasi kirjeen. Sen ensimmäisellä rivillä luki: ”Robert, äiti antoi sinulle vihdoin anteeksi.” Claire-nimisen naisen allekirjoittama kirje paljasti, että Robertilla oli sisar, sukulainen, jonka olemassaolon hän oli aina kiistänyt. Matkustettuaan kirjeessä mainittuun osoitteeseen Mary tapasi Clairen ja tämän iäkkään äidin. Silloin hän sai kuitenkin tietää, että Robert oli kuollut ennen kuin kauan odotettu perheen jälleennäkeminen ehti tapahtua.
...
...
Totuus Robertin menneisyydestä paljastui viimein Maryn tunteikkaassa kohtaamisessa hänen salaisen perheensä kanssa. Kun heidän isänsä oli hylännyt perheen Robertin ollessa kaksikymmentävuotias, Robert työskenteli väsymättä elättääkseen äitinsä ja nuoremman sisarensa. Kun hän lopulta lähti rakentamaan omaa elämäänsä, hänen äitinsä koki tämän petoksena ja kielsi Robertia palaamasta. Hän myös valehteli Clairelle ja väitti Robertin hylänneen heidät. Vuosia myöhemmin Claire löysi Robertin, ja he alkoivat vaihtaa salaisia syntymäpäiväkirjeitä. Robert piti perheensä salassa syvän häpeän ja pelon vuoksi. Hän pelkäsi, että Mary näkisi hänet eri tavalla, jos saisi tietää, että hän oli joskus lähtenyt lapsuudenkodistaan ja jättänyt perheensä taakseen.
Palattuaan kotiin kolmenkymmenen säilytetyn kirjeen ja perhevalokuvien kanssa Mary kamppaili Robertin luottamuksen puutteen aiheuttaman tuskan kanssa. Robert oli luottanut häneen elämänsä jokaisessa muussa asiassa, mutta oli salannut menneisyytensä synkimmän luvun säilyttääkseen ihannekuvan, joka Marylla oli hänestä. Mary päätti olla jatkamatta salaisuutta ja kutsui Clairen kotiinsa tapaamaan Danielia ja Rebeccaa. Illallisen aikana perhe jakoi tarinoita, löysi lohtua Clairen tutulta naurulta ja sai tietää lisää siitä nuoresta veljestä, joka Robert oli ollut kauan ennen kuin he olivat koskaan tavanneet hänet.
Robertin seuraavana syntymäpäivänä Mary avasi postilaatikon ja löysi viimeisen sinisen kirjekuoren, joka oli osoitettu suoraan hänelle. Claire oli lähettänyt sen, ja siinä luki: ”Ajattelin, että sinunkin pitäisi saada yksi. Hyvää syntymäpäivää miehelle, jota me molemmat rakastimme.” Mary asetti kirjeen Robertin valokuvan viereen ja teki viimein rauhan edesmenneen aviomiehensä jättämän perinnön kanssa. Salattu menneisyys ei enää heittänyt varjoaan heidän ylleen, vaan sen tilalle oli tullut uudelleen rakennettu perheyhteys ja rauhallinen hyväksyntä siitä monimutkaisesta miehestä, jota he kaikki rakastivat.
...