Mieheni palasi Vietnamiin kaksi päivää häidemme jälkeen eikä koskaan tullut takaisin – 56 vuotta myöhemmin saapui kukkia viestillä, joka alkoi: ”Rakkaani, et usko, miksi minun oli kadottava”

Omana 56. hääpäivänään Mary sai salaperäisen lähetyksen: 56 keltaista ruusua. Tuoreiden kukkien keskeltä löytyi haalistunut, vinosti taiteltu paperiruusu, jossa oli J-kirjain sekä viesti, joka kehotti häntä saapumaan kello 11 vanhalle rautatieasemalle yllään alkuperäinen keltainen hääpukunsa. Järkyttyneenä ja ymmällään Mary tajusi, että paperiruusu oli hänen miehensä Jamesin lähettämä. James oli julistettu kuolleeksi ja kadonneeksi vuonna 1970, vain kaksi päivää heidän häidensä jälkeen. Kaivettuaan esiin vanhan hääpukunsa, jonka epätasaiset ompeleet olivat leikkisä muistutus Jamesin surkeista käsityötaidoista, Mary kiiruhti asemalle epätoivoisesti haluten tietää, voisiko mies, jota hän oli puoli vuosisataa yksin surrut, olla sittenkin yhä elossa.

 

Jamesin sijaan Mary kohtasi asemalla tämän vanhan sotatoverin Adrianin, joka piteli käsissään Jamesin vanhaa sotilaslaukkua. Adrian myönsi lähettäneensä kukat ja kirjoittaneensa viestin saadakseen Maryn tapaamiseen. Vastahakoisesti hän paljasti, ettei James ollutkaan kuollut äkillisessä räjähdyksessä, kuten Adrian oli 56 vuotta aiemmin väittänyt. Sen sijaan molemmat miehet oli vangittu, ja James oli selviytynyt viikkoja vankeudessa. Siellä hän oli myös askarrellut paperiruusun. Alun perin James oli pyytänyt Adriania valehtelemaan kuolemastaan, jotta Mary säästyisi tuskalliselta tiedolta hänen kärsimyksistään. Kun Jamesin tila kuitenkin lopulta heikkeni vakavasti, hän muutti mielensä ja aneli Adriania: ”Kerro hänelle kaikki.”

Häpeän ja alkuperäisen valheensa paljastamisen pelon vallassa Adrian vaikeni totuudesta 56 vuoden ajan. Hän piti salassa sekä Jamesin viimeisen toiveen että tämän hautapaikan. Vasta saatuaan parantumattoman syöpädiagnoosin Adrian ymmärsi, ettei voisi enää lähteä tästä maailmasta paljastamatta totuutta Marylle. Mary oli syvästi järkyttynyt tajutessaan, että hänen miehensä viimeiset viikot oli pyyhitty hänen elämästään pois vain siksi, että Adrian oli yrittänyt suojella häntä tavalla, joka oli perustunut väärään ratkaisuun. Mary vaati, että Adrian veisi hänet suoraan Jamesin viimeiselle leposijalle.

Kun he saapuivat hautausmaalle, Mary pyysi Adriania palaamaan autolle odottamaan. Hän halusi viimein surra rauhassa ilman, että kukaan seisoisi hänen ja miehensä välissä. Jamesin hautakiven vierellä seisten Mary laski maahan 56 tuoretta keltaista ruusua, mutta piti huonosti taitellun paperikukan itsellään. Kyyneleet silmissään hän puhui Jamesille ja ajatteli vuosikymmenten kaipuuta, tuskallista salaisuutta, joka oli pitänyt heidät erossa toisistaan, sekä itsepintaista rakkautta, joka oli kestänyt vuodesta 1970 tähän hetkeen.

Myöhään samana iltana kotiin palattuaan Mary asetti yksinäisen, ruman paperiruusun suurimpaan maljakkoonsa, aivan vanhan hääkuvan viereen. Vaikka kukka saapui 56 vuotta liian myöhään ja totuus sen takana paljastui tuskallisen petoksen kautta, se edusti Jamesin todellista viimeistä viestiä – viestiä, jonka hän oli yrittänyt saada perille. Katsellessaan yksinäistä keltaista paperiruusua Mary hymyili miehensä muistolle lempeästi ja anteeksiantavasti, tietäen, että totuus oli vihdoin löytänyt tiensä hänen luokseen.