...
Elena ei kuitenkaan saanut nauttia uudesta elämästään rauhassa. Russellin aikuinen tytär Marlene suhtautui häneen avoimen vihamielisesti, syytti häntä rahan ja talon perässä juoksevaksi onnenonkijaksi ja vannoi, ettei Elena perisi mitään. Erään kiivaan keskustelun aikana Russell vastasi tyynesti, että Elena saisi ”juuri sen, minkä ansaitsee”. Nuo sanat jäivät kaikumaan Elenan mieleen uhkauksen tavoin, vaikka hän vietti miehensä viimeiset kuukaudet osoittaen tälle vilpitöntä rakkautta ja omistautumista. Kun Russellilla todettiin parantumaton sairaus ja hän menehtyi vain kuusi viikkoa myöhemmin, hänen lapsensa kohtelivat Elenaa hautajaisissa kuin ulkopuolista. He olivat varmoja omasta voitostaan.
...
Hautajaisia seuraavana aamuna Elena ja Russellin lapset kokoontuivat asianajajan toimistoon odottaen kiivasta oikeustaistelua miehen omaisuudesta. Sen sijaan asianajaja ojensi Elenalle pienen puurasian. Sen sisällä oli vain vanha valokuva illasta, jolloin he olivat tavanneet ensimmäisen kerran, sekä Russellin käsin kirjoittama kirje. Kirjeessään Russell paljasti tietäneensä, että Elena rakasti häntä aidosti juuri sellaisena kuin hän oli. Hän oli huomannut sen siitä, että Elena oli kieltäytynyt hänen tarjoamastaan taloudellisesta avusta. Russell kertoi myös salaisuuden, joka muuttaisi Elenan elämän: hän oli ymmärtänyt Elenan olevan raskaana jo ennen kuin tämä itse tiesi asiasta. Hän oli hiljaa pannut merkille Elenan lievän aamupahoinvoinnin ja muuttuneet elämäntavat.
...
Kun asianajaja viimein luki varsinaisen testamentin, Marlenen ylimielisyys vaihtui täydelliseksi tyrmistykseksi. Russell oli jättänyt talonsa, koko omaisuutensa ja yrityksensä enemmistöosuuden Elenalle. Lapsilleen hän oli määrännyt rahasto-osuuksia, jotka voitaisiin peruuttaa kokonaan, jos he yrittäisivät riitauttaa hänen päätöksensä. Nyt kävi selväksi, ettei Russellin lupaus siitä, että Elena saisi ”juuri sen, minkä ansaitsee”, ollutkaan uhkaus. Se oli ollut harkittu teko, jolla hän halusi suojella vaimoaan ja syntymätöntä lastaan.
Poistuttuaan asianajajan toimistosta omaisuutensa turvattua ja arvokkuutensa säilyttäen Elena palasi yksin suureen taloon. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tunsi olevansa todella turvassa. Hänen ei enää tarvinnut laskea juomarahojaan tai taistella päivästä toiseen selviytyäkseen. Katsellessaan sateen valumista ikkunan takana hän laski kätensä vatsalleen ja lupasi lapselleen tulevaisuuden, joka olisi täynnä aitoa rakkautta, lämpöä ja turvallisuutta.
...