72-vuotiaana Eleanor löysi jälleen nuoruudenrakkautensa Garrettin, 53 vuotta sen jälkeen, kun tämä oli luvannut hänelle katsomon takana ostavansa hänelle timanttisormuksen. He herättivät suhteensa nopeasti henkiin, ja heidän välilleen syntyi iloa täynnä oleva avioliitto, joka toi takaisin valoa Eleanorin rauhalliseen elämään. Garrettin aikuiset lapset Margaret ja Daniel eivät kuitenkaan hyväksyneet Eleanoria, vaan suhtautuivat häneen vihamielisesti epäillen hänen tarkoitusperiään ja esittäen jatkuvasti julmia kommentteja yrittäen horjuttaa hänen asemaansa isänsä elämässä. Perheen jännitteistä huolimatta Garrett vakuutti Eleanorille yhä uudelleen, että hän oli tehnyt salaisia järjestelyjä suojellakseen ja turvatakseen tämän tulevaisuuden.
...
Tragikoomisesti Garrett kuoli vain muutamaa kuukautta myöhemmin äkilliseen sydänkohtaukseen. Kymmenen minuutin kuluessa hautajaisista palaamisen jälkeen hänen lapsensa heittivät Eleanorin ulos perheen kodista eivätkä suostuneet antamaan hänen ottaa mukaansa edes yhtä valokuvaa edesmenneestä aviomiehestään. Eleanor joutui muuttamaan vaatimattomaan perintönä saamaansa asuntovaunuun syrjäisen tien varrella, missä hän eli surun ja yksinäisyyden keskellä. Hänen bonuslapsensa jättivät hänet huomiotta aina, kun hän yritti löytää tilanteeseen jonkinlaisen päätöksen. Kuitenkin kaksi viikkoa hautajaisten jälkeen musta limusiini pysähtyi hänen ovensa eteen. Sen kyydissä saapui Garrettin asianajaja, herra Whitfield, joka toi mukanaan salaisen kirjeen ja lukitun puurasian edesmenneeltä aviomieheltä.
...
...
Garrett oli jo kuukausia ennen kuolemaansa aavistanut lastensa julmuuden ja laatinut hiljaa viisaan varasuunnitelman suojellakseen Eleanoria loukkaamatta kuitenkaan edesmenneen ensimmäisen vaimonsa muistoa. Hän jätti lapsilleen pääasunnon välttääkseen julkisen oikeustaistelun, mutta perusti salaa erillisen rahaston, joka takasi Eleanorille elinikäisen toimeentulon sekä rauhallisen talon järven rannalla. Puulaatikossa herra Whitfield luovutti hänelle kaikki rakkaat valokuvat, jotka hänen lapsensa olivat häneltä evänneet, Garrettin vuoden 1972 luokkasormuksen sekä timanttisormuksen, johon oli kaiverrettu lupaus, jonka hän oli antanut Eleanorille heidän nuoruudessaan.
Kun Eleanorin arvokkuus oli täysin palautettu, hän muutti uuteen kotiinsa järven rannalle ja kieltäytyi kohteliaasti jatkamasta yhteydenpitoa bonuslastensa kanssa, kun nämä myöhemmin yrittivät ottaa häneen yhteyttä. Uusien ystävien, kauniiden puutarhojen ja 53 vuotta myöhässä pidetyn lupauksen jatkuvan lämmön ympäröimänä hän löysi vihdoin todellisen rauhan.
Lopulta Eleanor ymmärsi, että Garrettin hänelle antama arvostus ja rakkaus olivat asioita, joita kukaan ei voisi koskaan ottaa häneltä pois.
...