Menetettyään miehensä nainen lähti viimein risteilylle laivalla, jota tämä oli aikoinaan ohjannut. Laivalla yksi upseereista lähestyi häntä ja sanoi: ”Tämä matka on erityinen. Miehesi on jättänyt sinulle jotakin.”

50. hääpäivänään leskeksi jäänyt nainen lähti yksin risteilylle laivalla, jota hänen edesmennyt aviomiehensä, kapteeni Martin, oli aikoinaan komentanut. Hän sai suuren paketin, joka oli uskottu upseeri Thomasin säilytettäväksi. Laatikosta paljastui keskeneräinen maailmankartta, joka oli täynnä käsin kirjoitettuja muistiinpanoja, sekä sinetöity kirje. Kirjeessä kerrottiin, että reitin kaksi tiettyä välisatamaa olivat ennalta määrättyjä paikkoja, joihin Martin oli jättänyt esineitä vaimonsa löydettäviksi maissa käyntien aikana.

...

Ensimmäisessä satamassa kertoja vieraili rantakadun varrella sijaitsevassa kahvilassa, vertasi laukustaan ottamaansa valokuvaa ympäristöön ja istuutui pöytään, josta avautui näkymä satamaan. Toisessa satamassa hän suuntasi sataman lähellä olevalle matkamuistokojulle, jota piti Elena-niminen käsityöläinen. Elena ojensi hänelle pienen kirjekuoren, jonka sisällä oli alkuperäisestä häävalssista tulostettu valokuva sekä käsin kirjoitettu kirje.

...

Palattuaan hyttiinsä kertoja avasi paketista löytyneen syvänsinisen iltapuvun ja puki sen ylleen ennen laivan pääsalongissa järjestettyä iltatanssia. Salongissa upseeri Thomas ja eräs nuori miehistön jäsen pyysivät häntä vuorollaan tanssimaan kapteeni Martinin mentoroinnin kunniaksi.

...

Palattuaan huoneeseensa kertoja asetti vastikään ostamansa pienen lasisen majakkamuiston sängylle häävalokuvansa viereen ja merkitsi kynällä karttaan oman valintansa tulevia matkoja varten.

Kartta ja lasinen majakka jäivät sängylle, kun kertoja alkoi suunnitella tulevia matkakohteitaan.

...