Kun Karen lähti hakemaan 19-vuotiasta tytärtään Sophieta tämän kesätöistä järven rannalla sijaitsevasta lomakeskuksesta, hän odotti innolla, että heidän pitkä erossaolonsa olisi vihdoin ohi. Saavuttuaan paikalle hän huomasi kuitenkin Sophien odottavan parkkipaikalla vastasyntynyt vauva sylissään. Sophie aneli äitiään ottamaan lapsen mukaansa kotiin, mutta ei suostunut kertomaan, miksi vauva oli hänen kanssaan. Karen oli järkyttynyt, mutta suostui lopulta, sillä hänestä tuntui, että hänen tyttärensä toimi pelon eikä pahantahtoisuuden ohjaamana. Kun Karen löysi hoitolaukusta sairaalan tarran, jossa luki Mia-nimi, hän vaati Sophielta vastauksia ja sai tietää, että kaiken taustalla oli jollain tavalla hänen edesmennyt aviomiehensä Daniel.
...
...
Päättäväisenä selvittämään mysteerin Karen otti yhteyttä lomakeskukseen ja jäljitti Laura-nimisen naisen tämän vanhaan kotikaupunkiin. Kun Karen kohtasi Lauran – naisen, jonka kanssa Daniel oli pettänyt häntä kaksi vuosikymmentä aiemmin – hän sai järkytyksekseen tietää, että Mia oli Danielin salainen tytär. Sophie oli saanut totuuden selville jo kuukausia aikaisemmin. Hän oli ottanut työn lomakeskuksesta päästäkseen lähemmäksi sisarpuoltaan ja lopulta ottanut Mian vastasyntyneen vauvan hoiviinsa suojellakseen tätä sen jälkeen, kun Mia oli riitaantunut Lauran kanssa.
...
Karen löysi Mian edullisesta motellista ja sai tietää, että nuori äiti teki uupumatta töitä säästääkseen tarpeeksi rahaa omaa asuntoa varten. Pelätessään määräilevän äitinsä vievän vauvan häneltä Mia oli uskonut lapsensa Sophien huostaan, jotta tämä pysyisi turvassa siihen saakka, kunnes hän saisi vuokrarahat kokoon. Karen vakuutti Mialle, ettei hänellä ollut aikomustakaan erottaa äitiä ja lasta toisistaan. Sen sijaan hän tarjosi Mialle ja tämän vauvalle turvallisen kodin, jossa heitä ei tuomittaisi.
Helpottuneena Mia suostui lähtemään Karenin mukaan. Kotona hän sai jälleen olla yhdessä vauvansa ja Sophien kanssa. Kun Karen ja Sophie keskustelivat kahden kesken, Karen selvitti lempeästi viimeisetkin väärinkäsitykset. Hän vakuutti Sophielle, ettei ollut vihainen, ja kertoi, ettei Daniel itse ollut koskaan tiennyt Mian olemassaolosta.
Kun Mia oli vähitellen asettunut taloksi, Karen huomasi tämän tarkastelevan vanhaa valokuvaa Danielista. Nuoren naisen kasvoilla näkyi hymy, joka muistutti hämmästyttävän paljon Karenin edesmenneen aviomiehen tunnusomaista hymyä. Vaikka kipeä muisto Danielin vuosia sitten tekemästä uskottomuudesta ei ollut kokonaan kadonnut, Karen löysi lohtua siitä, että oli pystynyt tarjoamaan Mialle ja tämän lapselle turvallisen turvapaikan. Hän päätti jättää menneisyyden salaisuudet taakseen ja avasi sydämensä uudelle, suuremmalle perheelleen – valmiina kohtaamaan tulevaisuuden heidän kanssaan.
...