Sumuinen aamu peitti kaiken.
Joella höyrysi, kuin se olisi hengittänyt. Jo keinui veneessään, tuttu tapa ottaa aamu vastaan, ja kuunteli veden tasaisia ropauksia veneen laitoja vasten. Kaikki viittasi rauhalliseen kalapäivään — kunnes vesi äkisti räjähti pärskeeseen. Syvyyksistä kohosi esiin krokotiili.

Valtava, muinainen eläin, jonka katseessa ei ollut vihaa – vaan huolta.

Jo, kokenut kalastaja, ymmärsi heti: tämä ei ollut sattumaa. Peto ei hyökännyt, ei karjunut. Se… kutsui. Ja Jo, tietämättä miksi, päätti seurata.

Krokotiilin jäljillä

Eläin liikkui hitaasti, toisinaan kadoten samean veden alle ja ilmestyen taas edemmäs, ikään kuin varmistaen, ettei ihminen jäänyt jälkeen. Jo souti sen perässä syvemmälle mangrovien täyttämiin kanaviin, joissa ilma oli sakeaa kuin savu ja puiden oksat raapivat venettä varoittaen: ”Palaa takaisin.”

Puolen tunnin kuluttua he saapuivat piilossa olevaan poukamaan. Rikkoutuneet teltat ja kaatuneet oksat kertoivat hylätystä leiristä. Hiekassa makasi märkä, mutta ehjä muistikirja. Jo avasi sen ja luki hämmästyneenä viimeiset sanat:

”Jos olen oikeassa, krokotiilit käyttävät meitä suojanaan… mutta kuka käyttää heitä?”

Ääni suolta

Jo oli alkanut kutsua opastaan mielessään nimellä Charlie. Juuri silloin Charlie kohotti päätään ja sihahti kohti suota. Matka ei ollut vielä ohi. Jo raivasi tiensä läpi mudan ja kasvillisuuden ja löysi vanhan ruokokatoksen.

Sen alla makasi nainen – sidottuna ja heikkona. Hänen kasvonsa olivat likaiset, mutta Jo tunnisti takin rintamerkistä: tohtori Harris, kadonnut biologi.

Hän vapautti naisen nopeasti. Tämä jaksoi vaivoin kuiskata:

— He… piilottavat salakuljetusta… krokotiilien sisään… ihon alle…

Ne sanat polttivat. Kaikki loksahti paikoilleen. Salametsästäjät olivat muuttaneet eläimet eläviksi salakuljetusastioiksi – kiduttaneet niitä rahan vuoksi.

Vedestä nousee oikeus

Oksat rasahtivat – rikolliset palasivat. Jo ja tohtori Harris eivät ehtineet piiloutua.

Mutta silloin vesi alkoi liikkua. Kymmenet krokotiilit kohosivat suosta. Charlie johti heitä. Yksi hyökkäsi lähintä miestä kohti, vene kaatui, ja toiset pakenivat paniikissa, uskomatta silmiään.

Jo ja Harris käyttivät sekasortoa hyväkseen ja pääsivät veneelle, josta käsin he ilmoittivat poliisille kaiken.

Joen vartija

Tutkinta paljasti karun totuuden: rikollisverkosto käytti eläimiä kätkemään huumeita. Heidät vangittiin. Tohtori Harris palasi työhönsä – nyt entistä määrätietoisempana puolustamaan niitä, jotka eivät voi itseään puolustaa.

Sen jälkeen Jo näki usein tutun hahmon sumussa. Charlie nousi hiljaa vedestä – tarkistamassa, oliko kaikki kunnossa. Hän ei ollut enää vain peto. Hänestä oli tullut joen vartija – muistutus siitä, että villinkin sydän voi suojella, ei vain saalistaa.

Ja kun paikalliset kalastajat näkevät krokotiilin, jolla on arpi kuonossaan, he eivät pelästy.
He sanovat:
”Se on Charlie. Se ei etsi saalista. Se etsii niitä, jotka osaavat kuunnella jokea.”