Koulu soitti, koska lapsenlapseni myöhästyi jatkuvasti, nukahteli oppitunneilla eikä päästänyt reppuaan hetkeksikään silmistään – kun avasin sen, henkeni salpautui.

Janet sai koululta ilmoituksen kolmetoistavuotiaasta lapsenlapsestaan Alanista, joka myöhästeli usein ja nukkui oppitunteja ohi samalla kun vartioi koulureppuaan mustasukkaisesti. Kotiin palattuaan Janet tutki valvomatta jääneen repun Alanin ollessa kylpyhuoneessa ja löysi kuusi kangaspussia, jotka olivat täynnä metallisia ulko-ovien avaimia, sekä käsin kirjoitetun ajopäiväkirjan. Siinä lueteltiin naapuruston talojen aamuiset tehtävät, roskakorien sijainnit, lemmikkien ruokintarutiinit ja sanomalehtien toimituspaikat.

Kun Alanilta kysyttiin repun sisällöstä, hän kertoi käyvänsä säännöllisesti ennen koulutunteja lähialueen asukkaiden, kuten rouva Alvarezin, herra Jenkinsin ja neiti Ruthin, kodeissa. Hän noudatti tiukkaa sääntöä kieltäytyä rahallisesta korvauksesta näistä tehtävistä, koska halusi irtisanoutua äitinsä aiemmista lausunnoista. Janet lähti tämän jälkeen hänen mukaansa aamukierroksille ja seurasi, millaisia käytännön tehtäviä poika hoiti naapurustossa, ennen kuin otti puheeksi tämän väsymyksen koulukokeiden aikana ja vaati kaikkien hallussaan olevien muiden ihmisten kiinteistöihin pääsyyn oikeuttavien avainten ja muiden välineiden välitöntä palauttamista.

Janet ja Alan kävivät jokaisessa reitin varrella sijaitsevassa osoitteessa, jotta Alan saattoi palauttaa jokaisen avainnipun ja kertoa päätöksestään keskittyä aamuisin kouluun. Asukkaat ottivat avaimensa takaisin, mutta rouva Alvarez sopi hänen kanssaan sen sijaan viikonloppuisesta käynnistä aikaisin aamulla tehtävien töiden tilalle. Samalla Janet löysi hänen papereistaan myös täyttämättä jätetyn 35 dollarin maksua koskevan retkilupalomakkeen ja kehotti Alania toimittamaan kaikki tavalliset koulupaperit ja kululomakkeet suoraan hänelle sen sijaan, että tämä piilottelisi niitä.

Alan muutti päivittäisiä rutiinejaan, minkä seurauksena hän saapui kouluun ajoissa, palautti retkilupalomakkeen ja osallistui suunnitellulle kouluretkelle. Hänen aamuiset tehtävänsä naapurustossa loppuivat ja vaihtuivat satunnaisiin lauantaikäynteihin asukkaiden luona, joihin ei liittynyt fyysistä aamutyötä. Eräänä sateisena päivänä Alan pyysi kyytiä koululle sen sijaan, että olisi kulkenut tavalliseen tapaansa aamulla jalan.

Janet pakkasi hänelle aamiaisen mukaan ja ajoi Alanin suoraan koulun pihaan. Kotona koulureppu jäi avaamattomana ja valvomatta tuolille, kun he molemmat lähtivät yhdessä autolla.