...
Kun koristelin juhlasalia, törmäsin Colleeniin. Hän joutui paniikkiin ja pakeni käytävää pitkin heti minut nähdessään. Hämmentyneenä lähdin hänen peräänsä ja huomasin, että hänellä oli yllään sulhasen äidille tarkoitettu viehe, jonka olin itse tehnyt samana aamuna. Hetkeä myöhemmin näin vilaukselta sulhasen, joka korjaili pukuansa oleskelutilassa. Se oli Adrian – elossa, vahingoittumattomana ja pukeutuneena täsmälleen samaan smokkiin, jonka hän oli hankkinut meidän peruuntuneita häitämme varten.
...
Järkytyksen ja petetyksi tulemisen tunteen vallassa kohtasin Adrianin veljen Julianin, joka tunnusti kauhistuttavan totuuden. Adrian oli selvinnyt onnettomuudesta, mutta sen sijaan että olisi kohdannut suhteemme ja sitoutumisemme, hän käytti onnettomuuden aiheuttamaa kaaosta hyväkseen lavastaakseen oman kuolemansa ja paetakseen tulevia häitämme. Kaiken lisäksi hänen perheensä oli auttanut valheen ylläpitämisessä suojellakseen häntä ja jättänyt minut kuukausiksi täydelliseen piinaan samalla, kun he kaikessa hiljaisuudessa järjestelivät hänen salaista uutta elämäänsä.
...
Päättäneenä kohdata petoksen suoraan menin Adrianin uuden morsiamen Sarahin luo vain hetkiä ennen kuin tämän oli määrä astella alttarille. Kerroin hänelle varovasti totuuden Adrianin aiemmasta kihlauksesta ja hänen lavastetusta kuolemastaan. Sarah järkyttyi tajutessaan, että Adrian oli valehdellut myös hänelle väittäessään, että minä tiesin heidän suhteensa alkaneen minun jälkeeni. Raivoissaan Adrianin pelkuruudesta Sarah löi häntä käytävällä kasvoihin, perui seremonian saman tien ja poistui juhlapaikalta isänsä kanssa.
Kun lähdin tapahtumapaikalta kaaoksen keskeltä, surun musertava paino ei enää tuntunut samalta. Adrian jäi yksin hääpukuunsa selvittämään omien valheidensa raunioita. Ymmärsin, etten ollut menettänyt elämäni rakkautta – olin vain täpärästi välttynyt kohtalolta, jossa olisin joutunut viettämään tulevaisuuteni petollisen pelkurin rinnalla. Ja viimein löysin jälleen itseni, Meredithin.
...