Akademian arvostetussa pihassa nauru raikui:
— Katsokaa, robotin poika tuli!
Kaikki osoittivat poikaa halveksien.

Ethan, kaksitoista-vuotias, kaupungin rikkain rakennusmiehen poika, käveli pää painuksissa. Jokainen klikahdus hänen protetiikassaan tuntui sydämessä kuin iskuna. Ei kallis univormu, eikä kuuluisa sukunimi voineet peittää sitä, mikä oli ilmeistä: hän oli “erilainen”.
— Hei, metallipoika, onko akut loppu? — huusi yksi kiusaajista.
Ethan vain kohotti olkiaan, toivoen voivansa kadota. Mutta sitten kuului päättäväinen ääni yli naurun:
— Jättäkää hänet rauhaan.
Väkimassa väistyi. Heidän edessään seisoi tyttö, jolla oli tumma iho ja kuluneet lenkkarit.
— Ja kuka sinä olet? — mutisi yksi pojista.
— Hänen ystävänsä, — vastasi tyttö rauhallisesti.
Se sana — ystävä — kaikui Ethanin mielessä kuin odottamaton lahja. Näin alkoi heidän ystävyytensä.

Myöhemmin Naomi-mummon pienessä asunnossa, mummo tarkasteli pojan protetiikkaa ja kalpeni. Hänen sormensa värisivät, ja pelko täytti hänen katseensa.
— Jumala varjele… — kuiskasi hän.
— Kuka sinut teki täksi?
Rouva Green oli hetken hiljaa, tutkien huolellisesti protetiikkaa. Sitten hän nousi päättäväisesti.
— Minun täytyy puhua heti vanhemmillesi…

Ethan katsoi vaivautuneena alas.
— Minulla ei ole äitiä. Minulla on vain äitipuoli ja isä.
Mummo puri huuliaan.
— Soita isällesi. Tämän ei voi odottaa.
Minuutteja myöhemmin hän nosti vanhan puhelimen ja valitsi numeron, jonka Ethan oli antanut värisevällä äänellä.
— Herra Carter, tässä on rouva Green. Teidän täytyy tulla heti. Kyseessä on poikanne.
Äänessä ei ollut tilaa keskustelulle…

Ovi avautui rajusti ja pitkä mies, kalliin takin verhoama, astui huoneeseen. Hänen katseensa oli varma, mutta väsynyt — hän oli tottunut hallitsemaan kaupunkia, ei omaa poikaansa.
— Mitä nyt on tapahtunut? — hän kysyi ja vilkaisi nopeasti Ethaniin.
Rouva Green astui lähemmäksi ja puhui hiljaa:
— Teidän poikanne ei kärsi itse vammastaan, vaan siitä, että joku sabotoi hänen toipumisensa. Hän osoitti protetiikkaa:
— Se on huonosti säädetty. Tämä ei ole sattumaa. Se aiheuttaa kipua ja heikentää hänen lihaksiaan…

Sanat putosivat kuin veitseniskut. Sabotaasi? Mutta se, joka piti huolta pojasta, oli hänen äitipuolensa, Victoria, isänsä “rakastava” vaimo.
Päivien kuluttua totuus paljastui: protetiikkaa oli manipuloitu tahallaan, ja lääkkeet, joita hänelle annettiin, heikensivät lihaksia. Victoria hallitsi kaikkea, pitäen pojan voimattomana suojellakseen perintöä.
Lopulta Victoria todettiin syylliseksi, ja skandaali ravisutti koko kaupunkia.