Menetettyäni aviomieheni Austinin auto-onnettomuudessa kahdeksanvuotias Kelly-tyttäremme lakkasi katsomasta amerikkalaista jalkapalloa – lajia, joka oli yhdistänyt heidät joka sunnuntai. Puoli vuotta surun alkamisen jälkeen Kelly puki ylleen isänsä liian ison pelipaidan ja pyysi päästä taas katsomaan hänen suosikkijoukkueensa ottelua. Halutessani tarjota hänelle jotain aivan erityistä syntymäpäivänä säästin kuukausia yllättääkseni hänet lipuilla live-otteluun. Ottelua edeltävänä iltana Kelly askarteli kyltin, jossa luki, että hänen isänsä on taivaassa ja siksi hän kannustaisi heitä molempia.
Stadionilla Marcus, Austinin lempipelaaja, huomasi alkulämmittelyn aikana Kellyn kyltin ja heitti pallon suoraan hänelle. Ennen kuin Kelly ehti edes tajuta onneaan, eräs röyhkeä nainen lähettyviltä nappasi pallon itselleen ja antoi sen teini-ikäiselle pojalleen sillä verukkeella, että tytöt eivät ymmärrä jalkapallosta mitään. Kun nainen kieltäytyi antamasta palloa takaisin, stadionilla nousi valtava paheksunnan myrsky. Se sai Marcuksen puuttumaan tilanteeseen henkilökohtaisesti: hän käytti mikrofonia kiinnittääkseen huomion varkauteen, joka näytettiin heti isolla screenillä. Äitinsä käytöksestä häpeissään nuorukainen antoi pallon takaisin Kellylle ja pyysi anteeksi.
Alkulämmittelyn jälkeen järjestyksenvalvoja ohjasi meidät pelaajatunnelin lähelle, missä tapasimme Marcuksen henkilökohtaisesti. Hänen tarinastaan syvästi liikuttunut Marcus nimikoi pallon henkilökohtaisella omistuskirjoituksella Kellylle ja Austinille ja kutsui heidät kentän laidalle joukkueen saapuessa. Sen näkeminen, että Kelly hymyili ensimmäistä kertaa isänsä kuoleman jälkeen taas sydämestään, toi kyyneleet meidän molempien silmiin ja muutti surun päivän unohtumattomaksi muistoksi.
Tämä kokemus merkitsi käännekohtaa toipumisprosessissamme ja auttoi meitä yhdistymään uudelleen Austinin muistoon rakkauden eikä vain kivun kautta. Palattuamme kotiin Kelly asetti signeeratun jalkapallon isänsä pelipaidan viereen tämän lempi-nojatuolille – tiedon lohduttamana siitä, kuinka paljon tämä ele olisi häntä ilahduttanut.
Elämä jatkui hitaasti eteenpäin, ja jalkapallo palasi kotiimme yhteisen lodun tuojana kivuliaan muiston sijaan. Sohvalla vierelläni Kelly otti isänsä roolin ja selitti minulle pelin aikana sääntöjä ja rangaistuksia. Vaikka paikka vierellämme pysyy tyhjänä, Kellyn ilo toi takaisin lämmön sunnuntaihimme – ja todisti, että side, joka hänet liitti isäänsä, elää hänessä yhä.
...