Kissamme nukkui aina makuuhuoneessamme, omassa nurkkauksessaan seinän vieressä. Se oli melko rauhallinen ja fiksu eläin, joka ei koskaan häirinnyt meitä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut sen käytöksessä outoa muutosta. Päivisin se oli kuin ennenkin ystävällinen ja lempeä, mutta öisin tuntui siltä, ettei se nukkunut lainkaan. Herätessäni keskiyöllä, kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin nähdessäni pimeässä kaksi kirkasta silmää tuijottamassa meitä. Se istui aivan tyynyni vieressä eikä räpäyttänyt silmäänsä, vaan seurasi meitä tarkkaavaisesti. Tilanne muuttui niin pelottavaksi, että lopulta vein sen eläinlääkärille.
...
...
Eläinlääkärin tutkimuksen jälkeen hän sanoi: “Terveys on täysin kunnossa, ehkä se on vain stressaantunut tai tylsistynyt.” Lääkärin vastaus ei kuitenkaan tyydyttänyt minua, sillä nuo katseet eivät tuntuneet lainkaan normaaleilta. Halusin ymmärtää tarkasti, mitä makuuhuoneessa tapahtui, kun me nukkuimme. Kun muita vaihtoehtoja ei ollut, päätin asentaa makuuhuoneeseen yövision kameran, joka suuntaisi suoraan sänkyymme.
...
Seuraavana aamuna, kun istuin tietokoneen ääreen katsomaan tallenteita, jäin ensin sanattomaksi ja sen jälkeen en tiennyt, pitäisikö minun nauraa vai ihmetellä.
Tallenteissa kaikki oli täysin selkeä: Heti kun olimme nukahtaneet, kissa nousi sängystä ja tuli luoksemme. Mutta todellinen yllätys oli se, että sen huomio ei ollut minussa, vaan miehessäni. Se tuijotti mieheni kasvoja kuin patsas lähes tunnin ajan liikkumatta lainkaan. Sitten alkoi varsinainen tapahtuma: Kun mieheni alkoi kuorsata, kissa ojensi rauhallisesti tassunsa ja asetti sen mieheni suun päälle, pitäen sitä paikallaan niin kauan, kunnes kuorsaus loppui. Kun ääni vaimeni, se palasi ylpeänä paikkaansa ja vaipui rauhalliseen uneen.
Tallenteita katsellessani en voinut olla nauramatta. Näytti siltä, että köyhän kissamme ainoa ongelma oli mieheni kovaääninen kuorsaus. Ne yölliset tuijotukset, jotka olivat pelottaneet meitä, eivät olleet hyökkäyksen valmistelua, vaan hiljaisuuden varmistamisen osa. Kissamme ei kestänyt unen häiriintymistä, joten se oli kehittänyt oman “hiljentämismetodinsa”. Peittämällä mieheni suun se sai kuorsauksen loppumaan ja varmisti oman rauhansa.
Siitä päivästä lähtien tuo salaperäinen pelko kissamme suhteen muuttui suureksi iloksi. Tiedämme nyt, että makuuhuoneemme yöllisestä järjestyksestä ei huolehdi teknologinen kamera, vaan unestaan kiintynyt kissa. Mieheni taas nukkuu edelleen sikeästi täysin tietämättömänä pienestä tassullisesta vartijasta, joka estää hänen kuorsaustaan. Elämä voi joskus kätkeä kaikkein pelottavimpien hetkien taakse niin hauskoja ja viattomia totuuksia.
...