...
Kun isä kuoli syöpään, tämän pitkäaikainen ystävä Frank ojensi hänelle teipillä suljetun pahvilaatikon, joka sisälsi joukon henkilökohtaisia esineitä. Laatikossa oli vanha nahkaliivi bändimerkkeineen, kulkulankoja ja backstage-passeja, plektroja, arkistoituja keikkakuvia, äidin muotokuva sekä avain, johon oli kiinnitetty osoitelappu. Avain sopi teollisuusalueen lähellä, kaupungin laidalla sijaitsevan nimettömän rakennuksen oveen.
...
Rakennuksen sisällä odotti täysin varusteltu äänitysstudio. Tummat akustiikkapaneelit peittivät seiniä, ja tilan keskellä komeili suuri monikanavainen miksauspöytä. Sen ympärillä oli kaiuttimia, tietokonenäyttöjä, mikrofoneja ja kitaravahvistimia. Lasiseinän takana seisoi rumpusetti. Seinille oli kiinnitetty vanhoja konserttijulisteita ja sanomalehtileikkeitä, joiden otsikot kertoivat teatterilavoista, sähkökitaroista, kosketinsoittimista ja laadukkaista ääniliitännöistä. Mukana oli myös korjattu, käytetty musta kitara, jonka pintaa koristi hopeinen tähtitarra.
...
Tietokoneeseen liitetty USB-muistitikku oli merkitty sanoilla ”Meidän bändimme”. Sen sisältä löytyi arkistoitavaksi tarkoitettua harjoitushuonevideomateriaalia, bändin videoleikkeitä ja viimeinen studiossa kuvattu video. Miksauspöydän alla olevasta laatikosta paljastui puinen rasia, jossa oli kuusikymmentä paperikuorta. Jokaiseen oli merkitty kuukausi ja vuosi, ja niiden sisällä oli yhteensä 15 000 dollaria käteistä – täsmälleen sama summa, joka oli kertynyt kaikista kuukausittaisista 250 dollarin vuokramaksuista. Rahan mukana oli myös käsin kirjoitettu viesti.
...