Beckyä on kutsuttu huonoksi äidiksi vain yhden syyn vuoksi – hänen tatuointiensa. Britannian tatuoiduin nainen on tottunut siihen, että ihmiset tuijottavat ja arvostelevat, usein tuntematta häntä lainkaan. Kommenteissa vilisee arvailuja siitä, miten hänen tyttärensä muka häpeäisi äitiään.

Mutta Becky ei suostu elämään muiden mielipiteiden varjossa. “Tatuoinnit eivät tee minusta huonompaa vanhempaa,” hän sanoo päättäväisesti. Eräällä videolla nähdään, kuinka hellästi ja rakastavasti hän pukee pientä tytärtään – äitiys näkyy teoissa, ei ulkonäössä.

Beckyn tyyli äitinä on rento ja käytännöllinen: mukavuus menee kimaltelevien asujen edelle. Hänen elämänsä on muuttunut täysin – bileillat ovat vaihtuneet vaipanvaihtoihin ja iltasatuihin. Viikonloput kuluvat nyt leikkitreffeillä ja äitiryhmissä.

Tatuointirakkaus syttyi Beckyllä jo 15-vuotiaana, ja musteen määrä on kasvanut siitä asti – eikä loppua näy. Vaikka hän ei enää edes pysy laskuissa mukana, yksi iso teos on yhä kesken. Hän kohtaa arvostelua niin netissä kuin kasvotusten, mutta pysyy varmana: tatuoinnit eivät määrittele hänen kykyään olla hyvä äiti.

Becky ei piilottele kehoaan tyttärensä edessä – hän pukeutuu sopivasti, mutta ei luovu omasta tyylistään. Ja jos tytär joskus kohtaa arvostelua, äidillä on yksi neuvo: älä välitä. Ihmiset keksivät aina jotakin, mistä nillittää.

Eikä Becky ole vielä valmis. Hän harkitsee jo seuraavaa askelta – kielen halkaisemista, jota hän on miettinyt vuosia. Mutta tärkeintä kaikessa on se, että hän on läsnäoleva ja rakastava äiti, joka kasvattaa tytärtään ylpeydellä ja omilla ehdoillaan, välittämättä yhteiskunnan odotuksista.

Ja hänen viestinsä epäilijöille on selvä:
“Katsokaa peiliin – meillä menee loistavasti. Olen erinomainen äiti.”

Beckyn tarina ei ole poikkeus. Moni tatuoitu vanhempi kohtaa samanlaista ennakkoluuloa. Mutta heidän omistautumisensa ja rakkautensa lapsiaan kohtaan todistaa, että ulkonäkö ei kerro totuutta vanhemmuudesta.