Valerie Therese Leon, syntynyt 12. marraskuuta 1943 Lontoossa, loi omanlaisensa uran brittiläisessä viihdemaailmassa mallina ja näyttelijänä. Hän hurmasi yleisön vaikuttavalla olemuksellaan, huomiota herättävällä kauneudellaan ja karismallaan, ja nousi 1960- ja 70-luvuilla tunnetuksi hahmoksi useissa merkittävissä elokuva- ja tv-tuotannoissa. Hän kasvoi kodissa, jossa yhdistyivät isän liikemiestaito ja äidin teatteritausta – aluksi Leon suuntasikin muodin pariin ja työskenteli harjoittelijana Harrodsin tavaratalossa. Hänen todellinen kutsumuksensa löytyi kuitenkin viihteestä. Vaikka paikka RADA-näyttelijäkoulusta jäi saamatta, hän matkusti Pariisiin au pairiksi, mutta palasi lopulta Lontooseen ja nappasi roolin West End -musikaalissa Funny Girl vuonna 1966 – hetki, joka käynnisti hänen näyttelijäuransa toden teolla.

1960-luvun loppupuolella Valerie Leon esiintyi yhä useammin televisiossa, mm. sarjoissa The Saint, The Avengers, Randall and Hopkirk (Deceased), The Persuaders! ja Up Pompeii! Hänen elegantti ulkonäkönsä ja karismaattinen kameraläsnäolonsa sopivat täydellisesti aikakauden tyylikkäisiin draamoihin ja komedioihin. 1970-luvulla hänestä tuli koko Britannian tuntema kasvo Hai Karate -partavesimainoksista, joissa hän esitti vastustamattoman houkuttelevaa “Hai Karate -tyttöä”. Näistä humoristisista ja hieman keimailevista mainoksista tuli aikansa ilmiö – ja Leonin nimi jäi historiaan.

Mainosmenestyksensä ohella Leon löysi tiensä myös legendaariseen brittiläiseen Carry On -elokuvasarjaan. Hän esiintyi kuudessa suosituimmista osista: Carry On Up the Khyber (1968), Carry On Camping (1969), Carry On Again Doctor (1969), Carry On Up the Jungle (1970), Carry On Matron (1972) ja Carry On Girls (1973). Vaikka hänet usein nähtiin viehättävinä ja flirttailevina hahmoina, Leon toi rooleihinsa huumoria, sydämellisyyttä ja syvyyttä – eikä vähiten, koska sai työskennellä komediakonkarien kuten Sid Jamesin ja Kenneth Williamsin rinnalla. Hän osoitti monipuolisuutensa myös kauhugenressä Hammer-studion kulttiklassikossa Blood from the Mummy’s Tomb (1971), jossa hänen kaksiroolisuorituksensa vakuutti kauhufanit kautta maailman.

Leonin filmografiaan kuuluu myös pienempiä, mutta mieleenpainuvia rooleja suurissa tuotannoissa kuten The Italian Job (1969), The Wild Geese (1978) Richard Burtonin ja Richard Harris’n rinnalla sekä Revenge of the Pink Panther (1978), jossa hän opetteli käyttämään piiskaa rooliaan varten. Hänellä on myös harvinainen kunnia esiintyä kahdessa James Bond -elokuvassa: The Spy Who Loved Me (1977) Roger Mooren kanssa ja Never Say Never Again (1983) Sean Conneryn rinnalla. Vaikka roolit olivat lyhyitä, ne vahvistivat hänen asemaansa Bond-universumissa. Leon on kertonut erityisesti nauttineensa yhteistyöstä Roger Mooren kanssa tämän huumorintajun vuoksi.

Yksityiselämässään Valerie Leon oli naimisissa BBC:n komediatuottajan Michael Millsin kanssa. He saivat kaksi lasta, Leonin ja Merope’n, ja olivat yhdessä miehen kuolemaan saakka vuonna 1988. Tämän jälkeen Leon työskenteli monenlaisissa tehtävissä elättääkseen perheensä – asiakaspalvelussa ja vähittäiskaupassa muiden muassa. Viime vuosina hän on pysynyt yhteydessä uskollisiin faneihinsa esiintymällä livenä yhden naisen esityksessään Up Front with Valerie Leon sekä lyhytelokuvissa kuten palkitussa A Neutral Corner.

Yhä aktiivinen ja intohimoinen Leon osallistuu dokumentteihin, jotka käsittelevät brittikomediaa, ja vierailee elokuvanäytöksissä ja keräilytapahtumissa. Valerie Leonin ura on osoitus hänen sinnikkyydestään, monipuolisuudestaan ja säteilevästä viehätysvoimastaan – jälki brittiläiseen populaarikulttuuriin on pysyvä ja ainutlaatuinen.