Emmanuel Macron ponnahti Ranskan poliittiseen valokeilaan vuonna 2017, tuoden mukanaan rohkean viestin uudistuksista, yhtenäisyydestä ja uudesta alusta. Vain 39-vuotiaana hänestä tuli nuorin presidentti Ranskan historiassa, rikkoen perinteiset puoluerajat perustamalla oman keskustalaisen liikkeensä, La République En Marche!. Hänen kampanjansa yhdisti edistyksellistä talouspolitiikkaa ja Eurooppa-myönteisiä ihanteita, vedoten niin maltillisiin konservatiiveihin kuin uudistusmielisiin liberaaleihinkin. Macronin nopea nousu merkitsi suurta muutosta Ranskan politiikassa – se horjutti pitkäaikaista sosialistien ja republikaanien valta-asemaa.

Presidenttinä Macron on keskittynyt erityisesti Ranskan talouden modernisointiin. Hän on toteuttanut työmarkkinauudistuksia, joiden tavoitteena on ollut helpottaa palkkaamista ja irtisanomista sekä vähentää työttömyyttä. Hänen visionsa on tehdä Ranskasta kilpailukykyisempi toimija globaalissa taloudessa kuitenkaan unohtamatta sosiaalista turvaa. Nämä uudistukset ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Laajat mielenosoitukset, kuten Keltaliivien liike, nostivat esiin kansalaisten kokemaa eriarvoisuutta ja vieraantumista hallinnosta.

Macron on myös profiloitunut vakaana Euroopan unionin puolustajana erityisesti kriisitilanteissa, kuten Brexitin aikana ja nationalismin aallon noustessa eri puolilla mannerta. Hän on ajanut syvempää EU-integraatiota ja korostanut yhteisen puolustusstrategian, taloussääntelyn ja ympäristöpolitiikan merkitystä. Macron näkee Ranskan johtavana eurooppalaisena äänenä, joka vaikuttaa suuntaan, johon koko unioni kulkee – ja toimii usein vastavoimana populistisille ja eristäytymismielisille liikkeille.

Kansainvälisessä politiikassa Macron pyrkii tasapainoilemaan diplomatian ja päättäväisyyden välillä. Hän on ylläpitänyt pragmaattisia suhteita suurvaltoihin kuten Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, ja käynyt vuoropuhelua Venäjän kanssa myös jännitteisinä aikoina. Hänen osallistumisensa globaaleihin kriiseihin – ilmastonmuutoksesta Lähi-idän konflikteihin – osoittaa hänen halunsa pitää Ranska näkyvänä ja vaikutusvaltaisena moninapaisessa maailmassa.

Vaikka hänen presidenttikautensa on kohdannut monia haasteita – kotimainen levottomuus, pandemia ja kansainväliset kriisit – Emmanuel Macron pysyy keskeisenä hahmona sekä Ranskan että koko Euroopan politiikassa. Hänen johtamistyylinsä, jossa yhdistyvät teknokraattinen tehokkuus ja idealistinen kunnianhimo, herättää jatkuvasti keskustelua. Häntä voi ylistää visiostaan tai kritisoida lähestymistavastaan, mutta kiistatta hän on muokannut Ranskan poliittista kenttää – ja jatkaa Euroopan tulevaisuuden suunnan määrittämistä.