Hääseremonian aikana, kun morsian astui alttarille, sulhanen kuuli outoja kuiskauksia väkijoukosta. Hän kääntyi äkisti ympäri — ja nähdessään tapahtuvan, ei voinut pidätellä kyyneliään.
...
Päivä näytti täydelliseltä: aurinko valaisi lempeästi huoliteltua puutarhaa, vieraat hymyilivät iloisesti, ja muusikot valmistautuivat soittamaan häämarssin ensimmäiset sävelet.
Sulhanen seisoi alttarilla, hieman hermostuneena, puristaen kädessään lupauksia, jotka aikoi lausua.
Kaikki vaikutti siltä, ettei mikään voisi rikkoa tätä onnellista hetkeä.
Hän oli odottanut tätä hetkeä vuosia, käynyt yhdessä morsiamensa kanssa läpi monia koettelemuksia.
Mutta juuri seremonian aikana tapahtui jotain, joka järisytti kaikkia paikallaolijoita.
...
...
Kun morsiamen hetki astua sisään koitti, kaikkien katseet kääntyivät ovelle.
Musiikki voimistui, ja vieraat pidättivät hengitystään odottaen.
Silloin kuului hiljaisia kuiskauksia:
— Onko se todella hän?..
— Miksi niin?..
— Mitä tapahtuu?..
— Tietääkö sulhanen?..
Nämä sanat saavuttivat sulhasen korvat, ja hän tunsi huolen.
Jotain oli selvästi tapahtumassa hänen selkänsä takana.
Hän ei kestänyt enää ja kääntyi äkisti ympäri.
Se, mitä hän näki, kosketti hänen sieluaan syvältä.
Laskevan auringon valossa morsian asteli.
Hän liikkui hitaasti, tukeutuen kainalosauvoihin, ja jokainen askel oli kuin sankariteko.
Sulhasen silmiin nousivat kyynelvirrat — hän peitti kasvonsa kädellään, kykenemättä hillitsemään tunteitaan.
— Tämä ei voi olla totta… — hän kuiskasi, epäusko silmissään.
Lääkärien sanottua vakavan onnettomuuden jälkeen, ettei hän enää kävelisi.
Kuukaudet taistelua, unettomat yöt, epätoivo ja toivo olivat jääneet taakse.
Pitkään hän oli ollut vuoteen oma, ja hänen ainoana toiveenaan oli nousta vielä kerran jaloilleen ja kävellä rakkaansa rinnalla.
Ja nyt, elämä heidän tärkeimpänä päivänä, hän antoi hänelle kalleimman lahjan.
Jokainen askel vaati uskomattomia ponnistuksia, mutta hänen silmänsä loistivat onnesta.
Hän ei kulkenut rikki menneenä, vaan vahvana ja rohkeana naisena.
Vieraat jähmettyivät hiljaisiksi.
Moni ei pystynyt pidättelemään kyyneliään katsellessaan hänen askeliaan — kohti uutta elämää, kohti rakkautta, kohti miestä, joka ei enää peitellyt itkuaan.
Nämä kyyneleet olivat täynnä onnea, kiitollisuutta ja ääretöntä rakkautta.
...