Esteetön itsevarmuus: Näin kohtasin miniäni, kun hän häpäisi uimapukukuvani!

Loman jälkeen Miami Beachilla mieheni Donaldin kanssa tunsin itseni elinvoimaiseksi ja huolettomaksi, omaksuen myöhäiset kuusikymppiseni itsevarmuudella. Kävelyllä rannalla pieni tyttö nappasi kuvan meistä suutelemassa, kun olin päälläni lempimustani kaksiosaisen uimapuvun. Kuva heijasti täydellisesti rakkauttamme, ja jaoin sen innokkaasti Facebookissa. Aluksi kommentit olivat täynnä lämpöä ja iloa, mutta iloni muuttui järkytykseksi ja loukkaukseksi, kun näin ankaran kommentin miniältäni Janicelta, joka häpäisi ikääni ja kutsui minua “rumaksi” ja “ällöttäväksi.”
Olin järkyttynyt, ja kun menin näyttämään kuvan Donaldille, kommentti oli jo poistettu. Oli selvää, että Janicen tarkoituksena oli tehdä loukkaavat sanansa yksityisesti, mikä teki iskusta vielä terävämmän. Päätin antaa hänelle opetuksen—en katkeruudesta, vaan puolustaakseni itseäni ja osoittaakseni, että ikä ei ole häpeän syy. Päätin, että tuleva perhegrilli olisi täydellinen hetki käsitellä hänen käytöstään.
Grillipäivänä sää oli lämmin ja nauru täytti ilman. Kun Janice saapui, tartuin hetkeen ja jaoin erityisen muiston matkastamme. Nostin esille ranta-kuvan, ja Janice antoi feikki-kommentin kutsuen minua “urheilulliseksi,” mikä paljasti hänen kaksinaamaisuutensa. Näytin sitten kaikille paikalla olijoille ruudunkaappauksen hänen julmasta kommentistaan. Hiljaisuus laskeutui koko seurueeseen, kun hän ymmärsi, että hänen suunnitelmansa oli kääntynyt täydellisesti häntä vastaan, ja hänen kasvonsa kalpenivat.
Kaikkien katsoessa pidin sydämellisen puheen kunnioituksesta, ystävällisyydestä ja luonnollisesta ikääntymisestä. Korostin, että rakkaus ja onnellisuus ovat paljon tärkeämpiä kuin ryppyjä tai ulkonäkö, ja että jokainen käy lopulta saman matkan läpi. Mieheni ja poikani seisoivat rinnallani, ja muu perhe, Janice mukaan lukien, kuunteli ällistyneenä. Grillin tunnelma muuttui täysin, eikä epäilystäkään jäänyt siitä, minkä opetuksen olin antanut.
Myöhemmin illalla Janice tuli luokseni kyynelsilmin pyytäen anteeksi loukkaavia sanojaan. Hyväksyin hänen anteeksipyynnön arvokkaasti, ja uuden ymmärryksen siemen alkoi kasvaa välillämme. Kokemus muistutti meitä kaikkia ystävällisyyden ja kunnioituksen voimasta. Opin, että ikää koskeva häpäisy, vaikka se satuttaa, voidaan kohdata arvokkuudella ja voimalla—ja että hyvin eletty elämä ansaitsee juhlan, ryppyineen kaikkineen.