Oli aika, jolloin televisio ei vain kutsunut meitä olohuoneisiinsa, vaan järjesti valtavat, loisteliaat korttelijuhlat ja pyysi lähes jokaista ruudun suurta tähteä ilmestymään paikalle urheilushortseissa. Jos vartuit tai seurasit televisiota 1970-luvun lopulla, muistat varmasti Battle of the Network Stars -ohjelman täysin suodattamattoman kaaoksen. Siinä ABC:n, CBS:n ja NBC:n parhaaseen katseluaikaan hallinneet tähdet jättivät käsikirjoituksensa hetkeksi syrjään ja kilpailivat köydenvedossa, uinnissa ja juoksussa saadakseen omalle kanavalleen lopullisen kerskailuoikeuden. Ohjelma oli värikäs, camp-henkinen ja hämmästyttävän kilpailullinen – valtava prime time -spektaakkeli, joka tuntui elämää suuremmalta. Kaiken tuon kimaltavan televisiosirkuksen keskelle kätkeytyi kuitenkin yksi niin hiljainen ja odottamattoman lämmin hetki, että se jätti jopa palkintojenjaot varjoonsa.
...
28. helmikuuta 1977 aurinkoinen tunnelma ja itsevarma kilpailuhenki saivat yhtäkkiä väistyä todellisen elämän vakavuuden tieltä. Dan Haggerty – kookas, parrakas erämies, joka tunnettiin parhaiten The Life and Times of Grizzly Adams -sarjan pääroolista – oli vaihtanut tutut karut vuoristomaisemansa kuumalle juoksuradalle. Haggerty huokui voimaa ja oli suorastaan ruudulla nähdyn kovuuden ruumiillistuma. Urheilukilpailu ei kuitenkaan välitä Hollywood-statuksesta. Erään fyysisen kilpailun aikana hän teki kivuliaan virheliikkeen ja kaatui yllättäen. Yhdessä hetkessä elämää suurempi sankari makasi maassa loukkaantuneena suoraan kameroiden edessä.
...
...
Juuri silloin spontaani valokuva ikuisti erityisen hetken. Loukkaantuneen jättiläisen molemmille puolille asettuivat kaksi television kirkkaimpiin kuuluvaa nuorta tähteä: Kristy McNichol, joka kosketti yleisöä viikosta toiseen Buddyn roolissa sarjassa Family, sekä Joyce DeWitt, jonka terävä komediallinen ajoitus Janet Woodina Three’s Company -sarjassa oli tehnyt hänestä katsojien suosikin. Heidän apunsa ei kuulunut mihinkään käsikirjoitukseen, vaan kyse oli aidosta tilanteesta. Toisella puolella seisoi lahjakas draamanäyttelijä ja toisella sitcom-tähti, ja molemmat auttoivat vaistonvaraisen myötätuntoisesti kookasta Haggertya turvallisesti pois radalta.
Vuosikymmeniä myöhemmin kuvasta tekee edelleen vaikuttavan juuri tilanteen paljas haavoittuvuus. Aikana ennen viimeisen päälle hiottuja PR-strategioita ja tarkasti rakennettuja sosiaalisen median profiileja tällaiset hetket tarjosivat harvinaisen kurkistuksen Hollywoodin kulissien taakse. Ilman vuorosanoja, roolihahmoja tai ohjaajan käskyjä nämä kolme tunnettua tähteä olivat yksinkertaisesti työtovereita, jotka pitivät toisistaan huolta. Haggertyn hiljainen avuntarve yhdistettynä McNicholin ja DeWittin välittömään, lempeään tukeen murtaa hetkeksi 1970-luvun television kaiken näyttävyyden ja paljastaa julkisuuden takaa jotakin aidosti inhimillistä.
Vuosikymmeniä on kulunut, mutta tämä vaatimaton ja spontaani hetki on säilynyt kauniina palana television historiaa. Se muistuttaa siitä, miksi näihin tähtiin alun perin ihastuttiin – ei ainoastaan heidän televisiorooliensa vuoksi, vaan myös sen lämmön takia, jota he osoittivat silloin, kun valokeilat hetkeksi himmenivät ja todellinen elämä astui näyttämölle. Battle of the Network Stars tarjosi runsaasti kilpailua ja draamaa, mutta lopulta juuri tämä pieni, käsikirjoittamaton osoitus aidosta yhteishengestä tuntuu olevan koko päivän todellinen voitto.
...