Stacyn kuudennentoista syntymäpäivänä auton luovutus tapahtui yhden sytytysavaimen muodossa, joka ojennettiin hänelle pienessä laatikossa. Ulkona käytetty hopeanvärinen sedan seisoi talon ajotien paikalla ja korvasi konkreettisesti Stacyn odottaman luksusauton. Auto itsessään toimi välittömänä ja käsinkosketeltavana todisteena, joka oli ristiriidassa niiden aiempien suullisten väitteiden kanssa, joita Stacy oli esittänyt ikätovereilleen.
...
Jokapäiväinen koulumatka vaati päätöksen kulkutavasta: ajaisiko Stacy itse hopeanvärisellä sedanilla vai antaisiko vanhempiensa kuljettaa hänet kouluun. Jotta hänen ei tarvitsisi nousta autosta koulun portilla vanhempiensa kyydistä, Stacy päätti ajaa itse. Näin autosta tuli hänen päivittäinen kulkupelinsä, joka sai joka aamu oman paikkansa koulun pysäköintialueelta.
...
Auton jatkuva käyttö toi mukanaan säännöllisiä fyysisiä ja mekaanisia huoltotarpeita. Stacy otti vastuulleen auton ulkopintojen hoidon ja pesi sitä säännöllisesti kotinsa ajotiellä. Jatkuvien käyttökustannusten kattamiseksi hän hankki osa-aikatyön, jotta pystyi itse maksamaan polttoaineen ja toistuvat vakuutusmaksut.
...
Lopulta hopeanvärisestä sedanista tuli pysyvä ja hyödyllinen osa perheen päivittäistä liikkumista. Auto, joka seisoi säännöllisesti koulun pysäköintialueella, muuttui aiemmasta kiistakapulasta toimivaksi kulkuvälineeksi, jonka ylläpidosta ja kustannuksista Stacy huolehti oman työnsä ja säännöllisen huollon avulla.
...