...

14-vuotias poika kasvatti hiuksiaan kuukausien ajan lahjoittaakseen ne peruukiksi syöpää sairastavalle luokkatoverilleen – seuraavana päivänä hänen äitinsä kutsuttiin koululle, missä tytön isä kysyi: ”Teillä ei taida olla aavistustakaan siitä, mitä poikanne on tehnyt, vai mitä?”

Neljätoistavuotias Ethan kasvatti hiuksiaan kuukausien ajan lahjoittaakseen ne järjestölle, joka valmistaa peruukkeja kemoterapiaa saaville syöpää sairastaville lapsille. Hänen tarkoituksenaan oli auttaa parasta ystäväänsä Lilyä. Kun hänen hiuksensa olivat kasvaneet riittävän pitkiksi ja niistä oli valmistettu mittatilausperuukki, koulun rehtori, herra Harrison, ja Lilyn isä Jacob järjestivät tapaamisen koululla. Tapaamisessa Jacob paljasti, että Ethan oli salaa auttanut Lilyä pääsemään mukaan koulun lavastustiimiin työskentelemään pukujen parissa. Tämän ansiosta Lilyn isä oli luullut tyttärensä osallistuvan taidekerhon toimintaan.

...

Koulun juhlasalissa Lily työskenteli vanhalla ompelukoneella, jonka Jacob oli aiemmin lahjoittanut koululle ja joka oli kuulunut Lilyn edesmenneelle äidille. Koneella hän ompeli sinistä liiviä näytelmän puvustukseen. Liivissä oli kolme erilaista nappia ja vinoon sijoitettu tasku. Jacob tarkasteli vaatetta ja suostui siihen, että Lily saisi jatkaa lavastustiimissä, kunhan hänen valvonnastaan vastaavat aikuiset sovittaisiin etukäteen. Ethan puolestaan pyysi anteeksi sitä, että oli pitänyt aikataulun salassa.

...

Kotona Ethan valmisti sunnuntaiaamuisin tuttuun tapaansa pannukakkuja käyttäen kolhiintunutta puista paistinlastaa, joka oli kuulunut hänen edesmenneelle isälleen. Hän käänsi pannukakut paistinpannulla samalla tavalla kuin hänen isänsä oli tehnyt ennen kuolemaansa kolme vuotta aiemmin. Tuttu ruoanlaittotapa oli säilynyt osana Ethanin arkea isän poismenosta lähtien.

...

Koulun näytelmän ensi-illan jälkeen Lily ojensi Ethanille itse ompelemansa sinisen esiliinan. Sen etupuolelle oli kirjailtu Ethanin nimi, ja siinä oli tunnusomainen, hieman vino tasku. Seuraavana sunnuntaina Ethan puki esiliinan ylleen ja valmisti pannukakkuja perheelleen ja vierailleen käyttäen jälleen kolhiintunutta puista paistinlastaa.

Yhteinen aamiainen neljän hengen kesken päättyi siihen, että sininen esiliina asetettiin keittiöön talteen vanhan puisen paistinlastan viereen odottamaan tulevia käyttökertoja.

...

Like this post? Please share to your friends: